Bahamasaaret

Bahaman liittovaltio eli epävirallisesti arkikielessä Bahamasaaret on upea, 700:sta Atlantin valtameren saaresta ja luodosta koostuva valtio hienolla paikalla, aivan Yhdysvaltain aurinkorannikon, Floridan, tuntumassa.

Paikka sijaitsee vyöhykkeellä pohjoiseen Kuubasta ja Hispaniolan saaresta (jolla sijaitsevat Dominikaaninen tasavalta sekä Haiti), luoteeseen Turks- ja Caicossaarista, ja lähimmillään (Biministä) vain 81 km:n päässä Floridasta.

Bahamasaaret

Saarivaltion pääkaupunki, Nassau, sijaitsee New Providence saarella.

“Bahama” -nimitys voi sinällään viitata joko maahan itseensä tai suurempaan saaristoketjuun, jonka maa jakaa Turks- ja Caicossaarten kanssa.

Maan merialueiden kooksi on määritelty Royal Bahamas Defence Force -puolustusvoimien mandaatissa noin 470 000 km2.

Bahaman kartta

Saaret, joita alunperin asuttivat lucayan-heimot (jotka olivat alaheimoja arawakan-kielisille taino-heimoille), olivat Kolumbuksen ensimmäinen maakosketus Uuden maailman puolella vuonna 1492.

Vaikka espanjalaiset eivät ikinä perustaneet siirtokuntia Bahamaan, he lähettivät saarten alkuperäisasukkaat, lucayanit, orjuuteen Hispaniolan saarelle.

Paikka oli suurimmilta osiltaan hyljättynä vuodesta 1513 vuoteen 1648 saakka, jolloin englantilaiset siirtolaiset Bermudalta asettuivat asumaan Eleutheran saarelle.

Bahamasta tuli brittiläinen kruununsiirtomaa vuonna 1718, periodilla jolloin brittiläiset pyrkivät tukahduttamaan alueella kukoistanutta merirosvoutta.

Yhdysvaltain vapaussodan (joka päättyi 1783) jälkeen tuhannet lojalistit (Ison-Britannian kuningaskunnalle uskollisina pysyneet) muuttivat Bahamaan, jossa he aloittivat plantaaseja mukanaan tuomillaan, afrikkalaisperäisillä orjillaan.

Kun Britannia lakkautti kansainvälisen orjakaupan vuonna 1807, maan kuninkaallinen laivasto jälleenasutti monet laittomista orjalaivoista vapauttamansa afrikkalaiset Bahamaan 1800-luvun aikana.

Lisäksi sadat amerikkalaiset orjat ja mustat seminolit pakenivat saarille Floridasta, ja noin 500 päätyi saarille vapautetettuna amerikkalaisilta kauppalaivoilta.

Orjuus lopetettiin Bahamalla virallisesti vuonna 1834. Nykyään orjien ja vapaiden afrikkalaisten jälkeläiset muodostavat asukkaiden enemmistön.

Saarista tuli itsenäinen brittiläisen kansainyhteisön jäsen vuonna 1973, säilyttäen maan monarkkina kuitenkin kuningatar Elisabet II:sen.

Bruttokansantuotteella mitattuna Bahama on yksi amerikan-mantereiden rikkaimmista maista.

Bahama-nimi on todennäköisesti johdettu espanjankielisestä sanonnasta “baja mar” eli suomennettuna “matala vesi” tai “laskuvesi”, heijastaen alueen matalia vesistöjä.

Englanninkielessä Bahama on vain yksi kahdesta maailman maasta, jonka virallinen nimi alkaa “the” sanalla (“The Bahamas”), yhdessä länsi-afrikkalaisen Gambian tasavallan, englanniksi “The Gambia”, kanssa.

Saarten maantiede ja ilmasto

Maa sijaitsee leveysasteilla 20° ja 28°N sekä pituusasteilla 72° ja 80°W, eikä se maantieteellisesti ole osa Karibianmerta, vastoin yleistä luuloa asiasta.

Vuonna 1864 Bahaman kuvernööri raportoi, että siirtokunta koostui tuolloin 29:stä saaresta, 661:stä pienestä saaresta, sekä 2387:stä kallioluodosta.

Bahama kartta sijaintiLähin saari suhteessa Yhdysvaltoja on Bimini, joka tunnetaan myös nimellä “portti Bahamaan”. Abacon saari sijaitsee puolestaan itään Grand Bahama -saarelta.

Kaakkoisin saari on Inagua, suurimman ollessa puolestaan Andros-saari.

Muita asutettuja saaria Bahamalla ovat mm. Eleuthera, Cat Island, Long, San Salvador, Acklins, Crooked Island, Exuma, sekä Mayaguana.

Nassau, Bahaman pääkaupunki, sijaitsee asutuista saarista New Provincen alueella.

Kaikki saaret ovat profiililtaan matalia ja tasaisia, harjuilla, jotka eivät tyypillisesti nouse korkeammalle kuin 15 – 20 metriin.

Maan korkein kohta on Alvernia-vuori (joka tunnettiin aikaisemmin nimellä Como-kukkula), osana Cat Island -saarta. Sen korkeus on 63 metriä merenpinnasta.

Kaakkoon maasta löytyvät Turks-ja Caicossaaret, sekä vedenalaiset muodostumat nimeltään Mouchoir Bank, Silver Bank, ja Navidad Bank, ovat maantieteellisesti osa Bahamaa, mutta ne eivät kuitenkaan kuulu valtioon poliittisesti.

Ilmasto

Bahaman ilmasto on tyypiltään trooppinen savanni-ilmasto tai “Aw” Köppenin ilmastoluokituksen mukaan (kostea kesä, kuiva talvi, talven sademäärän ollessa alle 1/10 kesäsateesta).

Jaws Beach Bahamasaaret

Sama Aw-ilmastoluokitus löytyy muun muassa Thaimaan Bangkokilta ja Intian Mumbailta.

Sellaisenaan missään päin saaristoa ei ole ikinä tavattu routaa tai pakkasta – vaikkakin muutaman kerran vuosikymmenessä lämpötilat voivat laskea 3°C – 5°C tasolle muutaman tunnin ajaksi, Pohjois-Amerikan mantereelta tulevien kylmien ilmamassojen myötä.

Muutoin Bahaman alhainen leveysaste, lämmin trooppinen Golfvirta, sekä matalat maa-alat antavat yhteisvaikutukseltaan saaristolle lämpimän ja talvettoman ilmaston.

Lämpimimmän ja viileimmän kuukauden lämpötilaerona – suurimmassa osassa Bahaman saaristoa – on vain noin 7°C.

Kuten lähes kaikissa muissakin trooppisen ilmaston maissa, Bahaman kausiluontoiset sateet seuraavat aurinkoa, ja kesäkausi on kaikkein sateisin vuodenaika.

Bahamasaaret ovat usein ilmastoltaan aurinkoisia ja kuivia pitkien periodien yli, tarjoten keskimäärin yli 3000 tuntia aurinkopaistetta per vuosi.

Bahamasaaret gazebo

Vaikkakin harvinaisia, trooppiset pyörremyrskyt voivat vaikuttaa saaristoon.

Esimerkiksi syklooni “Andrew” ylitti Bahaman pohjoiset osat vuonna 1992, pyörremyrsky “Floyd” ohitti paikan läheltä sen itäisiä osia vuonna 1999, ja hurrikaani “Sandy” aiheutti tuhoja lokakuussa 2012.

Bahaman hallitus ja politiikka

Bahaman liittovaltio on parlamentaarinen, perustuslaillinen, ja kuningatar Elisabet II:sen (roolissaan tittelillä Bahaman kuningatar) johtama monarkia.

Saarten poliittiset ja lailliset toimintatavat seuraavat läheisesti Yhdistyneiden kuningaskuntien vastaavia, mukaanlukien Westminsterin valtionhallintojärjestelmää.

Maan kaksi pääpuoluetta ovat Free National Movement -puolue sekä Progressive Liberal Party.

Bahama on brittiläisen kansainyhteisön jäsen – sen “Commonwealth realms” sisäpiiriin luokiteltuna, jossa kuningatar on säilyttänyt asemansa maan valtionpäämiehenä (edustajanaan saarilla kenraali-kuvernööri).

Lakiasäätävä valta maassa on kaksikamarisella parlamentilla.

Bahamasaarten parlamenttitalo

Parlamentti koostuu yhtäältä 38-jäsenisestä alahuoneesta (lakiasäätävä kokous), jonka jäsenistö valitaan yhden jäsenen piireistä, ja toisaalta 16-jäsenisestä ylähuoneesta (Senaatti), jonka jäsenet nimittää kenraali-kuvernööri.

Senaatin jäsenistä yhdeksän nimitetään pääministerin neuvonannon pohjalta, sekä neljä pääoppositiopuolueen johtajan neuvonannon pohjalta.

Loput kolme kenraali-kuvernööri nimittää virkaansa pääministerin neuvonannon pohjalta, pääoppositiopuolueen johtajan kanssa tehdyn konsultaation jälkeen.

Bahaman parlamentin alahuone toteuttaa kaikki merkittävät maan lakiasäätävät toiminnot.

Westminister-järjestelmän mukaisesti maan pääministeri voi hajoittaa parlamentin ja järjestää uudet yleisvaalit milloin tahansa viiden vuoden toimikauden aikana.

Pääministeri toimii hallituksen johtajana, ollen myös sen puolueen johtaja, joka omaa eniten parlamenttipaikkoja alahuoneessa.

Toimeenpanevaa valtaa käyttää maan hallituskabinetti, jonka valitsee pääministeri, jäsenistön tullessa hänen alahuoneen tukijoukoistaan.

Bahama on suurelta osiltaan kahden puolueen järjestelmä, jossa pääpuolueina ovat keskusta-vasemmistolainen Progressive Liberal Party sekä keskusta-oikeistolainen Free National Movement.

Pääpuolueiden ohella maan parlamenttivaaleihin on vuosien varrella osallistunut joukko pienempiä puolueita, jotka eivät ole kuitenkaan kyenneet voittamaan paikkoja alahuoneessa.

Näihin puolueisiin ovat lukeutuneet mm. Bahamas Democratic Movement, Coalition for Democratic Reform, Bahamian Nationalist Party, ja Democratic National Alliance.

Perustuslaillisiin takeisiin maassa kuuluvat sananvapaus, lehdistönvapaus, uskonnonvapaus, liikkuvuuden vapaus, sekä yhdistymisvapaus.

Vaikka Bahama ei maantieteellisesti kuulukaan Karibianmereen, se on kuitenkin poliittisesti ja kulttuurillisesti osa tätä aluetta, jäsenenä muun muassa Caribbean Community (CARICOM) -organisaatiossa.

Maan tuomioistuinlaitos on itsenäinen sekä maan hallinnollisesta ja lakejasäätävästä poliittisesta johdosta.

Bahaman jurisdiikka perustuu englantilaiseen lakiin.

Hallinnolliset piirit

Bahaman hallinnolliset piirit luovat paikallishallinnon järjestelmän kaikkialle saarten alueella, poikkeuksena New Providence (jossa asuu noin 70% maan asukkaista), jonka asioita hoidetaan suoraan keskushallinnon toimesta.

Vuonna 1996 Bahaman parlamentti sääti lain “The Local Government Act”, helpottamaan saarten paikallishallintojen järjestelyä.

Tämän lain myötä luotiin mm. ulkosaarten hallintovirkamiehet, paikallishallinnon piirit, paikallispiirien valtuutetut, sekä kyläkomiteat saarten eri yhteisöille.

Lainsäädännön tavoitteena oli mahdollistaa vaaleilla valittujen johtajien omien toimipiiriensä hallinnointi ja valvonta mahdollisimman pitkälle ilman Bahaman keskushallinnon asioihin puuttumista.

Kaikenkaikkiaan maasta löytyy 33 paikallista hallintopiiriä, joissa pidetään vaalit viiden vuoden välein.

Bahaman paikallispiirit

Näistä piireistä löytyy yhteensä 110 valtuutettua ja 281 kyläkomitean jäsentä paikallishallinnon osana.

Kunkin valtuutetun ja kyläkomitean jäsenen vastuulle kuuluvat julkisten varojen asianmukaisen käytön valvonta, vaalipiirin ylläpitoon ja kehitykseen.

New Providencen ohella Bahaman paikallispiirejä ovat:

1. Acklins
2. Berrysaaret
3. Bimini
4. Black Point
5. Cat Island
6. Keski-Abaco
7. Keski-Andros
8. Keski-Eleuthera
9. Freeport
10. Crooked Island
11. Itä- Grand Bahama
12. Exuma
13. Grand Cay
14. Harbour Island
15. Hope Town
16. Inagua
17. Long
18. Mangrove Cay
19. Mayaguana
20. Moorensaari
21. Pohjois-Abaco
22. Pohjois-Andros
23. Pohjois-Eleuthera
24. Ragged Island
25. Rum Cay
26. San Salvador
27. Etelä-Abaco
28. Etelä-Andros
29. Etelä-Eleuthera
30. Spanish Wells
31. Länsi- Grand Bahama
32. Green Turtle Cay

Sotavoimat

Bahamalla ei ole omaa maa-armeijaansa tai ilmavoimiaan. Niiden sijaan maan sotavoimat koostuvat Royal Bahamas Defence Force (R.B.D.F.) valmiusjoukoista, Bahaman laivastosta.

HMBS Bahamas alus Nassaussa

Maan puolustusta säätelevän The Defence Act -lain mukaan R.B.D.F.:n mandaattina on, kuningattaren nimissä, puolustaa Bahamaa, suojella sen alueellista yhtenäisyyttä, valvoa sen vesialueita, sekä tarjota tukea ja apua katastrofiaikoina.

Tehtäviin kuuluvat lisäksi järjestyksen ylläpito yhdessä Bahaman lainvalvontaviranomaisten kanssa sekä niiden muiden tehtävien hoitaminen, joita Bahaman National Security Council -valtuusto sille määrittelee.

Osana maanpuolustuksellista toimintaansa nämä joukot ovat jäsenenä myös CARICOM-organisaation alueellisissa erikoisturvallisuusjoukoissa.

R.B.D.F. luotiin virallisesti maaliskuun 31, 1980.

Käytännössä useat sen päivittäisistä toiminnoista liittyvät huumeiden salakuljetuksen estämiseen, laittoman siirtolaisuuden pysäyttämiseen, salametsästykseen, sekä merilläkävijöiden kaikenlaisiin avustuksiin.

Puolustusvoimiin kuuluu yhteensä 26 ranta-alueiden ja lähialueiden valvonta-alusta, joiden toimintaa tukevat 6 lentokonetta ja yli 1500:n kokoinen henkilöstö.

Kansallislippu

Bahaman lipun värit ovat vertauskuvallisia maan imagolle ja pyrkimyksille; design heijastaa maan luonnollisen ympäristön ominaisuuksia (aurinko, hiekka, ja meri) kuin myös taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

Lippu sisältää mustan tasasivuisen mastoa vasten olevan kolmion, horisontaalisen taustan päälle asetettuna, joka koostuu kahdesta väristä kolmella yhtäläisellä raidalla: akvamariini, kulta, ja akvamariini.

Bahamasaarten lippu

Lipun symbolismina on mustalta osalta sen voimakkuus värinä, edustaen yhdistyneen kansakunnan elinvoimaa ja voimakkuutta.

Keskusosaa kohti osoittava kolmio on vertauskuvannollinen puolestaan Bahaman asukkaiden yritteliäisyydelle ja päättäväisyydelle luoda ja hallinnoida rikkaita luonnonresursseja, joita edustavat lipussa kullan (aurinko) ja akvamariinin (meri) värit.

Lipunkäyttöön on olemassa joukko sääntöjä tiettyjen erikoistapahtumien suhteen.

Hautajaisia varten kansallislipun tulisi verhota ruumisarkun päällysosan kokonaan, mutta ei arkunkantajia.

Lisäksi lipun musta kolmio tulisi asettaa arkussa olevan edesmenneen pään ylitse.

Lipun tulisi olla ruumisarkun päällä koko toimituksen ajan, ja se tulisi poistaa vasta juuri ennen arkun laskemista hautaan. Sen poistamisen yhteydessä lippu tulisi poistaitella arvokkaasti ja laittaa talteen.

Mustaa kolmiota ei tulisi ikinä näyttää osoittamassa ylöspäin tai nurinkurin, kolmion vastakkaisen puolen ollessa tankopuolena. Nämä molemmat ovat hätätilan merkkejä.

Bahaman vaakuna

Maan vaakuna on kuin teemallinen tiedonanto, joka kuvaa Bahaman asukkaita.

Bahaman vaakunaVaakuna sisältää maan kansalliset symbolit keskuskohtinaan olevan kilven.

Kilpeä kannattelevat purjekala sekä flamingo, joista molemmat ovat Bahaman kansalliseläimiä.

Flamingo on asetettu vaakunassa maalle ja purjekala mereen, luoden viitteen saariston maantieteeseen.

Vaakunan huipulta löytyy kotilonkuori, edustaen saaristoketjun monipuolista merellistä elämää. Kotilonkuori lepää kypärän päällä.

Sen alla on vaakunan varsinainen kilpi, jonka pääsymbolina on Kristoffer Kolumbuksen Santa María -laivaa edustava alus, esitettynä seilaamassa auringon alla.

Vaakunan pohjalla, kilven alla, on banneri, johon on kirjoitettu maan kansallismotto: “Forward, Upward, Onward Together.”

Kansalliskukka

Maan kansalliskukaksi valittiin keltatekoma (Tecoma stans), joka on luonnonomainen Bahamasaarille, ja kukkii alueella läpi vuoden.

Keltatekoma Tecoma stans Bahaman kansalliskukka

Kukan valinta monien muiden saarille ominaisten kukkien yli tehtiin neljän New Provincen alueen puutarhakerhon jäsenten julkisen äänestyksen kautta 1970-luvulla.

Nämä puutarhakerhot olivat Nassau Garden Club, Carver Garden Club, International Garden Club, sekä Y.W.C.A. Garden Club.

Päätöksenteon perusteluihin kuului muun muassa se, että muut vaihtoehdot – kuten ihmeköynnös, hibiskus, ja riikinkukkopensas – olivat jo aiemmin käytössä muiden maiden kansalliskukkina.

Keltatekoma oli tuolloin ilman siihen liitettyä maata, mutta myöhemmin myös Yhdysvaltain Neitsytsaaret teki siitä kansalliskukkansa.

Talous

Bahama on yksi Länsi-Intian saariston äveriäimmistä maista, jonka talous tukeutuu etenkin turismiin taloudellisen aktiviteetin luojana.

Turismi, joka luo noin puolet kaikista maan työpaikoista, on ollut talouden alana voimakkaasti riippuvainen etenkin kansainvälisistä taloustilanteista.

Prince George Wharf Nassaun satama Bahamasaaret

Bruttokansantuotteella (BKT) mitattuna turismi vastaa yli 60%:sta maan BKT:stä.

Turismin jälkeen toiseksi tärkein taloussektori ovat finanssipalvelut – etenkin kansainvälinen offshore-pankkitoiminta sekä muut finanssi-ja rahoituspalvelut – jotka vastaavat noin 15%:sta maan bruttokansantuotteesta.

Maan hallitus on luonut houkuttimia ulkomaisten rahoitusalan yritysten toimintojen siirtämiselle maahan, ja myös uudelleenluonut pankkialan ja finanssitoimintojen sääntelyä tätä varten.

Bahaman keskuspankki puolestaan hallinnoi pääoma-ja rahamarkkinainstrumenttien markkinoita maassa.

Saaristosta löytyy myös oma osakepörssinsä, vuonna 1999 perustettu ja Nassausta käsin toimiva Bahamas International Securities Exchange (BISX), jossa on listattuna 19 yritystä.

Parhaiten Bahama tunnetaan yleisesti kuitenkin sen erittäin kilpailukykyisestä verojärjestelmästään.

Maan hallitus saa tulonsa etupäässä maahantuontitariffeista, lisenssimaksuista, ja kiinteistö-ja leimaveroista.

Bahaman sosiaaliturvajärjestelmä on katettu palkkaverolla, jossa työntekijä maksaa 3,9%:n osuuden ja työnantaja 5,9%.

Maasta ei kuitenkaan löydy olleenkaan esimerkiksi pääomatuloveroa tai arvonlisäveroa (ALV), eikä myöskään varallisuusveroa.

Tilastojen valossa verotulot olivat Bahaman bruttokansantuotteeseen suhteutettuna 17,2%:n tasolla.

Kansainvälisissä talousvertailuissa maa on pärjännyt erittäin hyvin, ja esimerkiksi Bahaman BKT per asukas on amerikkojen mantereiden korkeimpia.

Etniset ryhmät

Afro-bahamalaiset BahamasaaretMaan etnisistä ryhmistä afro-bahamalaiset ovat maan kansalaisia, joiden esi-isät löytyvät syntyperiltään ensisijaisesti Länsi-Afrikasta.

Ensimmäiset afrikkalaiset saapuivat Bahamaan Bermudasta ns. “Eleutheran Adventurers” -ryhmän mukana, vapautettuina, uutta elämää etsivinä entisinä orjina.

Nykyään afro-bahamalaiset ovat maan suurin etninen ryhmä, vastaten noin 85%:n osuudella Bahamasaarten populaatiosta.

Suurena alaryhmänä tässä etnisessä populaatiossa on Bahaman haitilainen yhteisö, johon kuuluu noin 80 000 asukasta.

Vuoden 2010 Bahaman väestönlaskennan mukaan maassa asui tuolloin 16 598 valkoihoista.

Eurooppalaiset bahamalaiset, tai eurooppalaista syntyperää olevat bahamalaiset, ovat lukumäärältään kaikkiaan noin 38 000 asukasta.

Heidän esi-isänsä ovat suurelta osaltaan englantilaisia puritaaneja sekä amerikkalaisia lojalisteja, jotka saapuivat tänne vuosina 1649 (puritaanit) sekä 1783 (lojalistit).

Tämä väestö muodostaa Bahaman suurimmän vähemmistöryhmän, muodostaen noin 12% maan populaatiosta.

Suuri osa amerikkalaisista lojalisteista asettui saarille muuttaessaan vain yhdelle alueelle, Abacoon, joka onkin nykyisellään noin 50%:sti valkoihoisten asuttamaa seutua.

Pieni joukko valkoihoista bahamalaista populaatiota on esi-isiltään kreikkalaista alkuperää, periytyen työntekijöistä, jotka tulivat auttamaan maan pesusieniteollisuuden kehittämisessä 1900-luvun aikana.

Vaikka tätä kreikkalaisperäistä populaatiota löytyy vain alle 1% maan väkimäärästä, he ovat pystyneet säilyttämään omaperäisen kreikkalais-bahamalaisen kulttuurinsa näihin päiviin saakka.

Maan sisäisesti kaikista alueen asukkaista käytetään termiä “bahamalainen” (englanniksi “Bahamian”), eikä maantieteellistä termiä “länsi-intialainen” käytetä käytännössä ollenkaan.

Väestötiedot

Bahamas omaa maan väestönlaskentojen perusteella noin 382 825 asukkaan kokoisen väkimäärän, joista 25,9% on iältään alle 14-vuotiaita, 67,2% 15 – 64 vuotiaita, sekä 6,9% yli 65-vuotiaita.

Populaation kasvuvauhti on ollut 0,925%, jonka osatekijöistä syntyvyys on 17,81/1000 asukasta, kuolleisuus 9,35/1000, ja nettomuuttoaste −2,13 muuttajaa/1000 asukasta.

Lapsikuolleisuusaste on ollut 23,21 kuolemaa/1000 elävänä syntynyttä lasta.

Maan asukkaiden elinikäodotus on syntyessä keskimäärin 69,87 vuotta: 73,49 vuotta naisille ja 66,32 vuotta miehille.

Kokonaissyntyvyysaste maassa on keskimäärin 2,0 lasta/nainen.

Suurimmat Bahaman etniset väestöryhmät ovat afrikkalainen 85%, eurooppalainen 12%, aasialainen ja latinalais-amerikkalainen 3%.

Saaret ovat suurimmilta osiltaan kristinuskoisia, baptistien edustaessa 35,4% väestömäärästä, anglikaanit 15,1%, roomalais-katoliset 13,5%, helluntailaiset 8,1%, Church of God -uskovaiset 4,8%, metodistit 4,2%, muut kristinuskoiset 15,2%, muut protestantit 12%, tuntematon tai ateismi 3%, ja muut uskonnot 2%.

Näistä “muut uskonnot” kategoria sisältää juutalaisia, muslimeja, bahai-uskovaisia, hinduja, ja rastafareja.

Bahaman virallinen kieli on englanti, jota monet puhuvat paikallisella, bahamalaisella murteella.

Saarten väestöstä 98,2% on tilastojen valossa luku-ja kirjoitustaitoista.

Pirates of Nassau museo Bahamasaaret

Bahamasaarten suurimmat kaupungit ja kylät:

1. Nassau (New Providence): 238 132 asukasta
2. Freeport (Grand Bahama): 47 085
3. West End (Grand Bahama): 13 004
4. Coopers Town (Abaco): 9 069
5. Marsh Harbour (Abaco): 5 728
6. Freetown (Eleuthera): 4 222
7. High Rock (Grand Bahama): 3 827
8. Andros Town (Andros Island): 2 318
9. Spanish Wells (Eleuthera): 1 805
10. Clarence Town (Long Island): 1 705

Bahaman urheilukulttuuri

Urheilu on merkittävä osa bahamalaista kulttuuria.

Kansallinen urheilulaji on sluuppi-purjehdus, jossa Durward Knowles ja Sloan Farrington voittivat maan ensimmäisen (pronssisen) olympiamitalin, vuoden 1956 kesäolympialaisissa.

Bahaman ensimmäisen olympia-kultamitalin voitti toisaalta Durward Knowles yhdessä Cecil Cooken kanssa, vuoden 1964 kesäolympialaisten purjehduskilpailuissa.

Katsojamääriltään suosituimmat lajit ovat kuitenkin Yhdysvalloista maahantuodut vaihtoehdot, kuten koripallo, amerikkalainen jalkapallo, sekä baseball, johtuen mm. Bahaman maantieteellisesti läheisyydestä Pohjois-Amerikan mantereeseen.

Tämä lajisuosio on kontrastina useimpien muiden kulttuurillisesti Karibianmeren alueen maihin, joissa etenkin kriketti kuuluu suosituimpiin yleisölajeihin.

Krikettiä on kuitenkin pelattu Bahamalla jo vuodesta 1846 saakka, tehden siitä maan toiseksi vanhimman organisoidusti järjestetyn urheilulajin.

Tätä ennen maassa oli organisoidusti järjestetty vain hevoskilpailuja, vuodesta 1796 saakka.

Saariston kriketin keskusjärjestö, Bahamas Cricket Association, muodostettiin vuona 1936.

Maa ei ole osallisena Länsi-Intian saariston West Indies Board -krikettijärjestössä, joka tarkoittaa osaltaan sitä, että bahamalaiset eivät voi pelata osana Länsi-Intian alueen yhteisjoukkuetta.

Kriketti koki maassa kultakautensa 1940-1970-luvuilla, mutta 1970-luvun loppupuolta kohden suosio alkoi vähentyä.

Osasyynä tähän suosion hiipumiseen oli se, että aikaisemmin Isosta-Britanniasta tulleet intohimoiset kriketin opettajat olivat vuosien varrella korvautuneet Yhdysvalloissa koulutuksensa saaneilla vastineilla.

Myöskään maan peruskouluissa järjestetty liikunnanopetus ei tukenut krikettiä, vaan sekä peruskouluissa että lukioissa opetuksen (ja koulujen välisten kilpailujen) kohteena olivat ennemminkin yleisurheilulajit, koripallo, baseball, softball, lentopallo, ja jalkapallo.

Pavilion and Cricket Club Restaurant and Pub Nassau BahamasaaretNykyään krikettiä pelaavat vain muutamat paikalliset ja maahanmuuttaneita asukkaita etenkin Jamaikalta, Guyanalta, Haitista, ja Barbadokselta.

Voit nähdä heidän pelaamiaan krikettiotteluita – maaliskuusta lokakuuhun – lauantaisin ja sunnuntaisin Haynes Oval -puistossa (West Bay Street, Nassau).

Koripallon suhteen maa on tullut kuuluisaksi niistä muutamasta bahamalaisesta – kuten Dexter Cambridge, Rick Fox ja Ian Lockhart – jotka ovat päässeet pelaamaan Yhdysvaltain NBA-ammattilaisliigaan.

Kuuluisimpinana näistä koripalloammattilaisista on Los Angeles Lakersin entinen pelaaja, Mychal Thompson, jonka ura NBA-liigassa (mm. Magic Johnsonin ja Kareem Abdul Jabbarin pelikaverina) kesti vuodet 1978–1992, sisältäen kaksi mestaruutta (1987 & 1988).

Jalkapallon puolesta amerikkalainen jalkapallo on tullut vuosien myötä suositummaksi kuin “eurooppalainen” jalkapallo.

Amerikkalaista jalkapalloa maassa kehittää lajin keskusjärjestönä Bahamas American Football Federation.

Eurojalkapallon keskusjärjestönä Bahamassa on puolestaan Bahamas Football Association, joka organisoi toimintaa myös liigatasolla.

Yksi tärkeistä jalkapalloa saarilla esiintuoneista tekijöistä on Englannin Valioliigan Tottenham Hotspur F.C. joukkueen omistajan, miljardööri Joe Lewiksen asuminen Bahaman New Providence -saaren kärjessä sijaitsevalla (yksityisellä) Lyford Cay -sektiolla.

Lewis onkin järjestänyt mm. näytösotteluita Tottenham Hotspurin ja Bahaman kansallisjoukkueen välillä, promotoidakseen jalkapalloa saarilla.

Muita suosittuja saariketjun urheilulajeja ovat uinti, tennis, nyrkkeily, kuin myös (ja kasvavassa määrin) golf, rugby, rugby union, sekä rantajalkapallo.

Kilpamitaleilla mitattuna maan kautta aikain menestynein laji on ollut yleisurheilu, jossa perinteitä löytyy etenkin pikajuoksu- ja hyppylajeista.

Tommy Robinson National Stadium Bahamasaaret

Tämä menestys on tuonut maan yleisurheilukilpailuihin runsaasti katsojia, kilpaillen katsotuimman lajin tittelistä koripallon kanssa.

Mitaleita yleisurheilusta bahamalaisille on vuosien mittaan karttunut olympialaisista, IAAF:n yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuista, Commonwealth Games -kilpailuista, sekä Pan American Games -turnauksista.

Bahaman ensimmäinen yleisurheilun olympiamitalisti oli Frank Rutherford, joka voitti pronssia vuoden 1992 kesäolympialaisten kolmiloikassa.

Pauline Davis-Thompson, Debbie Ferguson, Chandra Sturrup, Savatheda Fynes ja Eldece Clarke-Lewis voittivat puolestaan maan ensimmäisen yleisurheilun olympiakullan, vuoden 2000 kesäolympialaisten 4x100m joukkueviestissä.

Tämän voiton myötä viestijoukkueen jäseniä kutsutaankin saarten alueella liikanimellä “Golden Girls” (suomeksi “Kultatytöt”).

Yksilöurheilijoista Tonique Williams-Darlingista tuli maan ensimmäinen olympiavoittaja vuoden 2004 kesäolympialaisten yhteydessä, kun hän voitti 400:n metrin pikajuoksukilpailun.

Kulttuuri

Vähemmän kehittyneiden maan ulkosaarten alueella käsityöläistaidot sisältävät korinteon palmunlehdistä.

Tämä materiaali, jota kutsutaan yleisesti nimellä “olki”, punotaan myös hatuiksi ja koruiksi, ja niitä myydään suosittuina tuliaislahjoina ja muistoesineinä turisteille.

Toinen palmunlehtien käyttötarkoitus on ns. “voodoo-nukkeja” varten, vaikkakin tällaisten nukkien alkuperä onkin Hollywood-elokuvien aikaansaama mielikuva, eikä perustu historiallisiin faktoihin.

Eräänlaista kansantaikuutta (obeah) harjoitetaan joidenkin bahamalaisten toimesta, mutta suurimmalta osiltaan vain Bahaman haitilaisen yhteisön keskuudessa ja ulkosaarten (Family Islands) alueella.

Tämän obeah-perinteen harjoittaminen on lisäksi virallisesti kiellettyä maan lakien perusteella.

Junkanoo katuparaati BahamaKulttuuriperinteiden suhteen suurimpiin tapahtumiin kuuluu Junkanoo.

Junkanoo on perinteinen bahamalainen katuparaati Nassaun kaupungin (ja muutaman muun asuinkeskittymän) kaduilla, sisältäen musiikkia, tanssia, ja taiteita.

Katuparaati järjestetään vuosittain sekä toisena joulupäivänä (tapaninpäivä) sekä uudenvuodenpäivänä (1. tammikuuta).

Saatat kuitenkin törmätä Bahaman lomallasi Junkanoo-katuparaatiin Nassaussa myös muiden lomapyhien ja tapahtumien yhteydessä, kuten Emansipaation päivänä (orjuuden lopettamisen muistopäivä, elokuun ensimmäinen maanantai).

Useilla ulkosaarilla tärkeisiin sosiaalisiin tapahtumiin kuuluvat purjehduskilpailut.

Niihin sisältyy tyypillisesti purjehdusta yhden tai kahden päivän ajan, perinteisillä työveneillä, kuin myös maissa järjestettävä oheisfestivaali.

Bahaman keittiökulttuuri on kuuluisa monista ruokalajeista, ja osasta siirtokuntia löytyykin maan ruokalajeihin tai satoihin liittyviä traditionaalisia festivaaleja – esimerkkeinä “Pineapple Fest” (Gregory Town) ja “Crab Fest” (Andros).

Tarinankerronnan perintö on yksi merkittävistä Bahaman saarten kulttuureista.

Tämä näkyy mm. rikkaana kirjallisuutena runoutta, lyhyitä tarinoita, näytelmäkirjallisuutta, sekä lyhyitä kaunokirjallisia teoksia.

Yleisiä teemoja näissä töissä ovat (1) tietoisuus muutoksesta, (2) pyrkimys sivistykseen, (3) identiteetin etsintä, (4) nostalgia vanhojen tapojen perään, ja (5) kauneuden arvostus.

Bahamalaista kirjallisuutta ovat teoksillaan edistäneet muun muassa Susan Wallace, Percival Miller, Robert Johnson, Raymond Brown, O.M. Smith, William Johnson, Eddie Minnis & Winston Saunders.

Bahaman kulttuuri on rikas myös uskomusten, perinteiden, kansantarinoiden, ja legendojen suhteen.

Yksi maailmankuuluisista legendoista liittyy Atlantiksen kadonneeseen kaupunkiin, jonka kerrotaan löytyvän Pohjois-Biminin saaren läheltä.

Legenda on saanut alkunsa Biminin matalilta vesiltä löytyvistä Bimini Stones -kivistä (800 m pitkä maanalainen kivimuodostelma), joiden arvellaan (legendan mukaan) kuuluneen kohti Atlantiksen kaupunkia johtaneeseen tiehen.

Etelä-Biminin saareen liittyy oma, Juan Ponce de Leónin saarilta 1500-luvulla etsimään nuoruuden lähteeseen liittyvä legendansa.

Bahamasaarten historia

Taino-intiaanit muuttivat asuttamattomille eteläisille Bahamasaarille Hispaniolasta ja Kuubasta noin 1000-luvulla jKr., tultuaan aikaisemmin seudulle Etelä-Amerikasta. Heidät tunnettiin myöhemmin nimellä lucayan-heimot.

On arvioitu, että lucayan-heimolaisia asui saarilla noin 30 000 Kristoffer Kolumbuksen saapuessa alueelle vuonna 1492.

Kolumbuksen ensimmäinen maakosketus Uuden maailman alueella oli saari nimeltään San Salvador (lucayan-kulttuurin “Guanahani”), jonka uskotaan olevan moderni San Salvador Island (joka tunnetaan myös nimellä Watling’s Island), kaakkoisosassa Bahaman saaristoketjua.

Vaihtoehtoisen, vuodelta 1986 olevan, National Geographic -julkaisun Joseph Judgen teorian mukaan Kolumbus saapui kaakkoisessa Samana Cayn rannoille. Judgen tekevät laskelmat perustuvat Kolumbuksen omiin lokikirja-merkintöihin, mutta näitä johtopäätöksiä ei pidetä kiistattomina.

Rantautuessaan saarelle Kolumbus teki ensimmäisen kontaktinsa lucayan-heimojen kanssa, vaihtaen heidän kanssaan lahjoja.

Seuranneina vuosina espanjalaiset pakottivat lucayan-populaation pakkotöihin Hispaniolaan.

Tämä pakkotyö, yhdistettynä altistumiselle taudeille, joihin heillä ei ollut immuniteettia, johti korkeisiin kuolinlukuihin.

Pelkästään isorokon uskotaan surmanneen puolet saarten alkuperäisestä väestöstä.

Historioitsijat uskoivat pitkään että eurooppalaiset eivät yrittäneet perustaa siirtokuntia Bahamaan ennen 1600-luvun puoltaväliä.

Modernit tutkimukset ovat kuitenkin tuoneet esiin seikkoja, joiden mukaan saaria saattoivat yrittää asuttaa jo ennen tätä siirtolaisryhmät mm. Espanjasta, Ranskasta, sekä Britanniasta.

Vuonna 1648 Eleutherian Adventurers -ryhmä, johtananaan William Sayle, siirtyi saariston alueelle Bermudasta.

Nämä englantilaiset puritaani-uskovaiset perustivat saarten ensimmäisen pysyvän eurooppalaisen siirtokunnan, jolle he antoivat Eleuthera-nimen – joka johtaa kreikkalaisesta vapautta tarkoittavasta sanasta.

Siirtokunta asutti myöhemmin New Providence -saaren, antaen sille Sayle’s Island -nimen, yhden ryhmän johtajista mukaan.

Selviytyäkseen uudella maallaan siirtolaiset käyttivät monipuolisesti erilaisia taktiikoita, joihin kuului haaksirikkoutuneista laivoista tavaroiden talteen ottaminen.

Kuningas Kaarle II antoi saarten hallinnan vuonna 1670 uuden maailman Lords Proprietors of the Carolinas -maanhallitsijoille.

He puolestaan vuokrasivat ne kuninkaalta kaupankäynti- ja verotusoikeuksien takia, saaden samalla mahdollisuuden nimittää kuvernöörejä ja hallintaoikeuden maahan.

Vuonna 1684 espanjalainen merirosvo Juan de Alcon ryösti saarten pääkaupungin, Charles Townin (joka myöhemmin uudelleennimettiin Nassauksi).

Pääkaupunki joutui lyhyen aikaa valtauksen kohteeksi myös vuonna 1703, ranskalais-espanjalaisen retkikunnan toimesta, osana Espanjan perimyssodan tapahtumia.

1700-1800-luvut

Merirosvo Mustaparta maalausSaarien ollessa pitkälti itsehallinnoituja, Bahamasta tuli turvapaikka merirosvoille, mukaanlukien pahamaineiselle Mustaparralle (englanniksi “Blackbeard”, joka tunnettiin myös nimellä Edward Teach).

Palauttaakseen järjestäytyneen hallinnon saarille, Britannia teki Bahamasta kruununsiirtomaan vuoden 1718 aikana, ensimmäiseksi kuninkaalliseksi kuvernööriksi tullessa Woodes Rogers.

Vaikean alkukauden jälkeen hän onnistuikin saarilla vallinneen merirosvouden taltuttamisessa.

Vuonna 1720 saaristo joutui myös ulkomaisten merivoimien hyökkäämiksi, kun Rogers käytti paikallista miliisiä ajamaan pois paikalle saapuneet espanjalaiset joukot.

Yhdysvaltain itsenäisyyssodan aikaan Bahamasaaret olivat sotatoimien kohteena amerikkalaisille merivoimille, joita johti kommodori Ezekial Hopkins.

Amerikkalaiset merijalkaväen joukot miehittivätkin saarten pääkaupunkia, Nassauta, kahden viikon ajan.

Vuonna 1782, kun brittiläiset joukot olivat hävinneet Yhdyvaltain sodan ratkaisevan taistelun Yorktownissa vuotta aikaisemmin, espanjalainen laivasto ilmaantui Nassaun edustalle, ja kaupunki antautui ilman taistelua.

Espanja kuitenkin palautti Bahaman hallinnan Britannialle seuraavana vuonna, vuoden 1783 Pariisin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti.

Jo ennenkuin uutiset tästä hallinnan siirrosta saavuttivat saaret, ne tulivat takaisinvallatuiksi pienen, Andrew Deveauxin johtamien joukkojen toimesta.

Amerikan itsenäistymisen jälkeen brittiläiset jälleenasuttivat noin 7300 lojalistia orjineen Bahamaan New Yorkista, Floridasta, ja Carolinas -alueelta, auttamaan heitä menetystensä kompensoinnissa.

Saarille asettuneisiin lojalisteihin kuului Deveaux, joka perusti plantaaseja useille saarille ja josta tuli pääkaupungin poliittinen voimatekijä.

Eurooppalaisperäiset amerikkalaiset olivat kuitenkin lukumäärältään vähemmistönä mukanaan tuomiinsa afrikkalaisperäisiin amerikkalaisiin orjiinsa nähden, ja etniset eurooppalaiset pysyivätkin saarten alueella vähemmistönä vuosien yli.

Orjuus lopetettiin saarilla brittiläisten toimesta vuonna 1807.

Seuraavien vuosikymmenten aikana brittiläiset uudelleenasuttivat saarille tuhansia orjalaivoilta – Royal Navy -laivaston toimesta – vapautettuja orjia.

Koko brittiläisen valtakunnan alueella orjuus lopetettiin virallisesti elokuun 1, 1834.

1820-luvulla satoja amerikkalaisia orjia ja mustia seminoleja karkasi Cape Floridasta Bahaman saarille, asettuen asumaan etenkin Andros-saaren luoteisosiin, jonne he loivat Red Bays -nimisen kylän.

Tämän tapahtuman silmännäkijäkertomusten mukaan ainakin 300 orjaa ja seminolia pakeni vuonna 1823, ja heitä auttoivat bahamalaisten apuuntuoma 27:n sluuppialuksen laivasto, loppujen käyttäessä kanootteja matkan tekemiseen.

Escaping to Freedom muistomerkkiTapahtumaa on muistettu muun muassa vuonna 2004 paljastetulla suurella muistokyltillä Bill Baggs Cape Florida State Park -kansallispuistoon.

Osa tähän tapahtumaan osallisina olleiden jälkeläisistä jatkavat saarilla mm. mustien seminolien korintekemisen ja hautamerkkien valmistamisen perinteitä.

Yhdysvaltain kansallispuistoja hoitava National Park Service, joka hallinnoi myös orjuuden lopettamista kunnioittavaa National Underground Railroad Network to Freedom -organisaatiota, on työskennellyt Nassaussa sijaitsevan African Bahamanian Museum and Research Center (ABAC) kanssa tehdäkseen Red Bays -kylästä muistokohteen.

Nassaussa toimiva museo onkin ollut yksi keskeisistä organisaatioista mustien seminolien eteläisestä Floridasta pakenemisen tutkinnan ja dokumentoinnin suhteen.

Museo pyrkii kehittämään näistä tapahtumista opettavia ohjelmia Red Bayn alueelle ja sen historiallisten kohteiden yhteyteen.

Vuonna 1818 Britannian Home Office määräsi säännön, jonka mukaan “kuka tahansa orja, joka on tuotu Bahamaan Brittiläisen Länsi-Intian ulkopuolelta, tulee vapauttaa omistajansa toimesta.”

Tämä johti yhteensä noin 300:n orjan vapauttamiseen saarilla olleiden Yhdysvaltain kansalaisten toimesta, vuosina 1830 – 1835.

Amerikkalaiset orjalaivat Comet ja Encomium, joita käytettiin Yhdysvaltain sisäisessä, rannikon alueen orjakaupassa, haaksirikkoutuivat Bahaman Abaco Island -saaren edustalla joulukuussa 1830 (Comet) ja helmikuussa 1834 (Encomium).

Kun näiden haaksirikkojen matkustajat, orjanomistajat, ja orjat tulivat Nassauhin, saarten tullivirkailijat ottivat haltuunsa mukana olleet orjat, johtaen heidän vapauttamiseensa brittiläisten siirtokunnan virkamiesten toimesta.

Yhteensä näissä laivoissa oli 165 orjaa Cometilla ja 48 Encomiumilla.

Britannia suostui maksamaan korvauksia Yhdysvalloille näiden kahden tapauksen suhteen, mutta vasta pitkän viiveen myötä.

Brittiläiset siirtomaavirkamiehet vapauttivat myös 78 amerikkalaista orjaa Enterprise -alukselta, joka oli matkalla kohti Bermudaa vuonna 1835, sekä 38 Hermosalta, joka haaksirikkoutui Abaco-saaren edustalla vuonna 1840.

Tunnetuin tapaus oli kuitenkin Creole -alus vuonna 1841, jossa tapahtuneen orjakapinan johtajat määräsivät tämän amerikkalaisen prikin ohjattavaksi Nassaun kaupunkiin.

Alus oli kuljettamassa yhteensä 135 orjaa Virginiasta myytäväksi New Orleansin kaupungissa.

Bahaman viranomaiset vapauttivat ne 128 orjaa, jotka halusivat jäädä asumaan saarten alueelle.

Creolen tapausta onkin usein kutsuttu “menestyneimmäksi orjakapinaksi Yhdysvaltain historiassa”.

Nämä tapaukset, joissa yhteensä 447 amerikkalaisille kuulunutta orjaa vapautettiin vuoteen 1842 mennessä, johtivat jännitteiden kasvuun Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välillä, vaikkakin maat olivat muutoin tehneet yhteistyötä kansainvälisen merellisen orjakaupan tukahduttamiseksi.

1900-luku

Windsorin herttua - Bahaman kuvernööri 1945Elokuussa 1940, kruunustaan luopumisen jälkeen, Edvard VIII, Windsorin herttua, asetettiin saarille Bahaman kuvernöörin virkaan, saapuen alueelle vaimonsa, herttuattaren (Windsorin herttuatar Wallis), kanssa.

Vaikka saarten kuvernöörin talo olikin lannistavassa kunnossa, he “yrittivät tehdä parhaansa huonosta tilanteesta.”

Herttua ei nauttinut uudesta asemastaan, viitaten saaristosta puhuessaan sen olevan “kolmannen-luokan brittiläinen siirtomaa”.

Hän avasi paikallisen parlamentin lokakuun 29, 1940.

Tätä seurasi pienikokoinen poliittinen polemiikki, kun kuvernööripari vieraili Bahaman ulkosaarilla saman vuoden marraskuussa Axel Wenner-Grenin jahdilla.

Brittien Foreign Office -ministeriö vastusti tätä vierailua voimakkaasti, sillä Yhdysvaltain tiedustelupalvelu oli aikaisemmin (virheellisesti) neuvonut ministeriötä siitä, että Wenner-Gren olisi ollut Natsi-Saksan Luftwaffen komentaja Hermann Göringin läheinen ystävä.

Herttuaa kuitenkin myös kiiteltiin toimistaan saarten kuvernöörinä, muun muassa hänen ollessaan avainasemassa kesäkuun 1942 Bahaman kansanlevottomuuksien rauhoittamisessa.

Hän erosi virastaan maaliskuun 16, 1945.

Toisen maailmansodan jälkeinen periodi

Saarten moderni poliittinen kehitys alkoi toisen maailmansodan jälkeisellä periodilla, ensimmäisten poliittisten puolueiden tullessa muodostetuiksi 1950-luvun aikana.

Sir Roland T. Symonette Park BahamaBritannian parlamentti auktorisoi saarten sisäisen itsehallinnon vuonna 1964, Sir Roland Symonetten, jonka puolue oli United Bahamian Party, toimiessa maan ensimmäisenä pääministerinä.

Yksi saarten tämän periodin kohokohdissa liittyi Hollywood-filmeihin, kun vuonna 1965 tehty neljäs James Bond -elokuva, “Pallosalama”, kuvattiin osittain Nassaussa.

Myös Beatles-filmi “Help!” kuvattiin osittain New Providence -saarella sekä Paradise Islandilla, saman vuoden aikana.

Vuonna 1967 Lynden Pindlingistä (Sir Lynden vuodesta 1983), Progressive Liberal Party -puolueesta, tuli siirtomaan ensimmäinen mustaihoinen pääministeri.

Itsenäisyyden Bahama saavutti vuoden 1973 aikana, säilyttäen kuitenkin Britannian monarkin johtajanaan (Commonwealth realm -järjestelmänä), yhtenä Brittiläisen kansainyhteisön sisäpiirin valtioista.

Sir Milo Butler oli itsenäistyneen Bahaman ensimmäinen asemaansa nimitetty kenraali-kuvernööri (kuningatar Elisabet II:sen virallinen edustaja).

Itsenäistymistä siivitti talouden nopea vaurastuminen, joka perustui vuodesta 1950-luvulta kahdelle tukipilarille, turismille ja offshore-finanssialalle.

Merkittäviä haasteita maassa löytyy kuitenkin edelleenkin muun muassa suhteessa koulutukseen, terveydenhoitoon, asumiseen, kansainväliseen huumekauppaan, ja laittomaan siirtolaisuuteen Haitista.

Koulutuksen puolesta College of the Bahamas (vuodesta 2015 “University of the Bahamas”) on maan keskeinen julkisin varoin ylläpidetty korkeakoulutuksen laitos.

Paikka tarjoaa alempia korkeakoulututkintoja, maisterintutkintoja, sekä associate -tutkintoja, kolmen kampuksen kautta, joilta löytyy opetustiloja läpi saariston.