Ca’ d’Oro

Ca’ d’Oro (virallisesti Palazzo Santa Sofia) on yksi merkittävimmistä palatseista Canal Granden, Venetsian pääkanaalin varrella.

Palatsin nimi (suomennettuna “kultainen talo”) tulee sen niistä kullatuista ja monivärisistä ulkoisista koristeista, jotka aikanaan kaunistivat sen seiniä. Rakennus, joka on yksi vanhimpia Venetsian palatseista, sijaitsee Cannaregion kaupunginosassa ja toimii nykyisin museona.

Palazzon Canal Grandeen päin oleva pääjulkisivu on rakennettu arkkitehti Giovanni Bonin venetsialaiseen gotiikan kukkaistyyliin. Muita lähellä olevia samaan tyyliin toteutettuja rakennuksia ovat Palazzo Barbaro ja Palazzo Giustinian.

Tämä venetsialaisten arkkitehtien suosima lineaarinen tyyli ei tullut täysin korvattua sitä seuranneella barokilla vasta kuin myöhäisen 1500-luvun aikana.

Ca' d'Oro

Sisäänkäyntikerroksesta löytyy upotettu pylväikköinen loggia, jonka kautta pääsee eteisaulaan (portego de mezo) suoraan kanaalilta. Tämän pylväikön yläpuolella on piano nobile kerroksen pääsalongin suljettu parveke.

Tämän parvekkeen pylväät ja kaaret sisältävät kapiteeleja, jotka puolestaan tuovat tukea rivistölle quatrefoil ikkunoita. Tämän parvekkeen yläpuolelta löytyy toinen samanlainen, mutta kevyemmän designin omaava suljettu parveke / loggia.

Palatsista löytyy (muiden samanlaisten Venetsian palazzojen tapaan) pieni sisäpiha.

Ca’ d’Oro – historia

Vuonna 1412 venetsialaisen kauppiaan Marino Contarinin vaimon, Soradamor Zenon, suku osti pariskunnalle suuren kiinteistön perheen kodiksi Canal Granden varrelta. Contarinin ja Zenon suvut olivat merkittäviä voimia venetsialaisessa elämässä, sillä näistä perheistä tuli kaikkiaan kahdeksan Dogea vuosien 1043 – 1676 välisenä aikana.

Tämän kiinteistön peruskorjausten ja uudelleenrakennuksen myötä, jotka alkoivat projektina v. 1421, syntyi nykyinen palatsi perheen Magna Domus residenssiksi.

Palatsilla ei ollut yhtä suunnittelijaa, vaan rakennus syntyi useiden mestareiden työn tuloksena, projektissa, jota henkilökohtaisesti johti Marino Contarini.

Näiden mestareiden joukossa olivat Marco d’Amedeo, milanolainen kuvanveistäjä Matteo Raverti, venetsialaiset arkkitehdit Giovanni ja Bartolomeo Bon, sekä ranskalaiset Jean Charlier ja Zuanne de Franza.

Marino Contarinin kuoltua vuonna 1441, ja myöhemmin hänen ainoan poikansa Pieron kohdatessa saman kohtalon, Ca’ d’Oro jaettiin residenssiksi Pieron tyttäreiden kesken.

Tämä johti myöhempien vuosisatojen saatossa pitkään sarjaan palatsin omistuksen vaihtoja sekä rakennemuutoksiin, etenkin sisätilojen suhteen, jo pelkästään erilaisten asumistarpeiden takia.

Merkittävä palatsin restauraatio tapahtui vasta 1800-luvun loppua kohden, jolloin tuolloinen paikan omistaja, Alessandro Trubetzkoi, antoi tämän toimeksiannoksi arkkitehti Giovan Battista Medunalle. Restauroinnin ohella Meduna muutti voimakkaasti sekä rakennuksen ulko- että sisätilojen ulkonäköä.

Vuonna 1894 koko rakennuksen osti 170 000 liiran hintaan paroni Giorgio Franchetti, joka halusi entisöidä palatsin mahdollisimman pitkälle sen alkuperäistä 1400-luvun kuntoa vastaavaksi, persoonallisesti tätä työtä valvoen.

Franchettin tarkoituksena alusta alkaen ei ollut tehdä palatsista kotia asumista varten, vaan yleisölle avoinna oleva näyttelytila hänen henkilökohtaiselle taidekokoelmalleen.

Paroni lahjoitti palatsin taidekokoelmineen Italian valtiolle vuonna 1916, josta alkaen se on toiminut yleisölle avoinna olevana taidegalleria museona. Tammikuusta 1927 alkaen museon nimi on ollut “Galleria Giorgio Franchetti”, vuonna 1922 kuolleen paronin kunniaksi.

Ca’ d’Oro taidemuseon kokoelmat

Galleria pitää sisällää Giorgio Franchettin elämäntyönä keräämän taidekokoelman, jonka hän lahjoitti Italian valtiolle vuonna 1916. Teokset edustavat pääosin venetsialaista taidetta gotiikan periodilta barokkiin saakka, mukana maalauksia, veistoksia, käsityöteoksia, sekä mattoja.

Franchetti kokoelman oheen on tuotu valtion omistamista muista kokoelmista muita taideteoksia, kuten suurin osa näytillä olevista pronssitöistä ja veistoksista, sekä venetsialaisia ja flaamilaisia maalauksia.

Taidemuseon arvokkaimpiin teoksiin kuuluvat Andrea Mantegnan “San Sebastiano”, Marco Palmezzanon “la Pietà con due angioletti”, Tizianon “la Venere alla specchio e la Giuditta”, Francesco Guardin töitä, Paris Bordonen “la Venere dormiente”, sekä Giorginen (ja Tizianin) Fondaco dei Tedeschi palatsissa alunperin olleiden freskojen suuria osioita.

Vittore Carpaccion kanvasmaalauksista näytillä on kolme teosta le Storie della Vergine (1504-1508) kokonaisuudesta. Myös mestareilta Giovanni Domenico Tiepolo, Jacopo da Pontormo, Tullio Lombardo, sekä van Dyck löytyy teoksia museon tiloissa.

Näyttelysalien ohella museosta löytyy tiloja ja laboratorioita taideteosten restorointia ja entisöintiä varten. Huoneet sinällään ovat kalustettuja vanhoilla alueella käytetyillä kalusteilla, antaen idean rikkaasta historiallisesta venetsialaisesta sisustuksesta.