Dogen palatsi

Dogen palatsi (italiaksi “Palazzo Ducale“) on venetsialaisen gotiikan tyyliin tehty palatsi, ja yksi Venetsian kaupungin päänähtävyyksistä.

Palatsi oli aikoinaan Venetsian ylimmän hallitsijan, Dogen, residenssi, mutta vuodesta 1923 toimien museona. Nykyään paikka on yksi 11:sta Fondazione Musei Civici di Venezian pyörittämistä museoista kaupungissa.

Julkinen sisäänkäynti palatsiin on Porta del Frumenton kautta, jota lähestytään 1300-luvulta peräisin olevan laguuninpuoleisen julkisivun pylväikön kautta.

Palatsin julkiset palvelut ja Museo dell’Opera osio sijaitsevat sisäänkäyntikerroksesta, jossa sijaitsee myös palatsin muinainen keittiö, nykyisin väliaikaisten näyttelyiden pitopaikka.

Dogen palatsi

Vierailu palatsin ylempiin kerroksiin alkaa puolestaan paikan poikkeuksellisen upeasta sisäpihasta, jossa väylä menee läpi ensimmäisen kerroksen Loggian (josta löytyvät Dogen asuintilat osio), jatkuen institutionaalisiin kamareihin, ensimmäisen ja toisen kerroksen kautta. Vierailu palatsissa päättyy arsenaaliin ja vankila-osioon.

Sisäpiha ja Loggia

Kun tulet palatsiin Porta del Frumenton, rakennuksen vanhimman puolen kautta, voit nähdä Piazzetta siiven vasemmalla ja Renesanssisiiven oikealla puolellasi.

Sisäpihan keskustassa sijaitsee kaksi suihkukaivoa, jotka rakennettiin paikalleen 1500-luvun puolessavälissä.

Sisäpihalta olevaa muodollista sisäänkäyntiä palatsiin, Scala dei Gigantia (“jättiläisten portaikko”) suojelee kaksi Sansovinon kolossaalista patsasta antiikin Rooman Mars ja Neptunus jumalista, jotka symbolisoivat Venetsian voimakkuutta niin maalla kuin merelläkin.

Scala dei Giganti

Doge Francesco Foscarille omistettu pyöreä, Istrian kivestä ja punaisesta Veronan marmorista oleva holvikaari linkittää Scala dei Gigantin Porta della Cartaan, jonka kautta palatsin vierailijat nykyään poistuvat talosta.

Porta della Carta

Aikoinaan, ennen Venetsian hallituksen tapaamisia, paikallisen senaatin jäsenet tapasivat sisäpihan Senaattoreiden sisäpiha osiolla, jättiläisten portaikosta oikealle.

Toisessa päädyssä Renesanssijulkisivua löytyy leveä Scala dei Censori (“tarkastajien portaikko”, vuodelta 1525), joka johdattaa vierailijat Loggiakerrokseen, jolta kiertokäynti palatsin ylempiin kerroksiin alkaa.

Vierailureitti palatsissa käy läpi Renasanssisiiven, tarkastajien portaikolta kultaiseen portaikkoon (“Scala d’Oro”), johdattaen sinut ylempiin kerroksiin, jossa useat Venetsian valtiolliset toimistot sijaitsevat.

Sisäpihan ja loggian alueilta löytyy kaksi merkittävää laattaa: yksi vuodelta 1362, jossa gotiikan tyylisin kirjaimen tehty kirjoitus paavi Urban V:n ajalta lupaa aneita niille jotka antavat almuja vangituille, toisen laatan ollessa Alessandro Vittorian suunnittelema jättiläisten portaikon ohessa ja jonka näkee helpoiten vierailun lopussa, juhlistaen Ranskan kuningas Henri III:nen vierailua Venetsiaan vuonna 1574.

Museo dell’Opera

Palatsia on vuosisatojen ajan jälleenrakennettu ja restauroitu lukemattomien kertojen verran, johtuen tulipaloista, rakenteellisista vaurioista, ja vesivahingoista, eikä rakennuksen historiassa ole montaakaan periodia, jolloin se ei olisi ollut jonkinlaisten rakennustöiden kohteena.

Keskiajalta saakka nämä aktiviteetti olivat palatsin “teknisen toimiston” vastuulla, ja tämä toiminto tunnettiin nimillä Opera, fabbriceria, tai procuratoria. Tämä toiminto ohjasi palatsin kaikkia rakennus- ja korjausoperaatioita sekä niiden työntekijöitä.

1800-luvun puolenvälin jälkeen palatsi oli niin huonossa kunnossa, että sen säilyminen oli kyseenalainen. Tätä tilannetta korjaamaan aloitettiin vuonna 1876 uusi suuri restauraatio projekti.

Tämä projekti uusisti palatsin kaksi julkisivua ja pylväänpäät, jotka kuuluivat käyntikerroksen kaarikäytävään sekä ylempään loggiaan: 42 näistä poistettiin ja korvattiin kopioilla. Alkuperäisistä osa oli mestariteoksia 1300- ja 1400-luvuilta, ja ne laitettiin, yhdessä julkisivuilta poistettujen patsaiden kanssa, omaan näyttelytilaansa: Museo dell’Opera.

Täysin restauroituina ja alkuperäisillä pylväillään esitettynä, ne ovat nykyisin nähtävänä kuudessa palatsin museohuoneessa. Huoneista löytyy myös muita julkisivusta poistettujen patsaiden sekä arkkitehtuurillisten ja koristeellisten kivielementtien osia.

Dogen palatsi – Dogen asuintilat

Huoneet, joissa Venetsiaa hallinnut Doge asui, ovat aina sijainneet tässä osassa palatsia, Rio della Canonican — kanaalisisäänkäynnin — kultaisen portaikon ja Pyhän Markuksen kirkon (joka oli pitkään Dogen kappeli) apsis osan välisellä osalla.

Asuintilat joutuivat tuhoisan tulipalon kohteeksi vuonna 1483, jonka jälkeen jälleenrakennustyöt tulivat ajankohtaiseksi, ja nykyiset tilat valmistuivat tämän projektin jäljiltä vuoteen 1510 mennessä.

Näiden asuintilojen ydinosat muodostavat ylellisen, vaikkakaan eivät erityisen isokokoisen, residenssin. Kultaista portaikkoa lähimmät huoneet olivat itse asiassa sekakäytössä, sekä julkisina että yksityisinä tiloina.

Puhtaasti yksityisasuntojen puolella Doge saattoi unohtaa toimistonsa päivittäiset huolet, ja vetäytyä viettämään aikaa perheensä kanssa, sisustuksessa, jonka kukin Doge toi omasta vanhasta asunnostaan hallintoaikansa alussa.

Institutionaaliset kamarit

Kierros palatsin institutionaalisiin kamareihin alkaa Atrio Quadratosta (“neliö atrium”).

Nämä huoneet pitivät sisällään Venetsian poliittisen ja oikeudellisen hallinnon, jotka olivat järjestelmänä koko Euroopan kateuden kohde vuosisatojen ajan, ei pelkästään muuttumattomuudensa takia (huolimatta kirjoitetun peruslain puuttumisesta), vaan myös järjestelmän ajan käsissä kestävyyden vuoksi, ajalla, jota kuvasivat sosiaalinen rauha ja harmonia.

Kierros käy läpi kaikkien Venetsian hallinnon pääkamareiden — suuren neuvoston, senaatin, ja Collegion tilat — ja vierailee myös kamareissa, joita käyttivät alueen korkeimmat oikeudelliset elimet, kuten Consiglio dei Dieci (“kymmenen neuvosto”) ja Quarantie (“neljänkymmenen neuvosto”).

Kunkin huoneen sisustus on tarkkaan valittu, ja suunniteltu ei pelkästään edustamaan niitä hallinnollisia elimiä jotka olivat sijoitettuina niissä, vaan myös juhlistamaan valtiollisia hyveitä.

Dogen palatsi – Vankilat

Käytävä vankiloihin johtaa yli huokausten sillan (Ponte dei Sospiri), joka rakennettiin vuonna 1614 yhdistämään Dogen palatsi rakennukseen, jolle tulivat uusiksi vankiloiksi nimetyt tilat.

Huokausten silta

Silta, joka on suljettu ja katettu kaikilta puoliltaan, sisältää kaksi erillistä, toistensa vierellä kulkevaa käytävää.

Vierailijoiden nykyään käyttämä käytävä yhdisti vankilat Magistrato alle Leggi ja Quarantia Criminal kamaritiloihin. Toinen käytävä yhdisti vankilat Sale dell’Avogaria ja Parlatorio tiloihin. Molemmat käytävät on linkitettyjä palvelusportaikkoon, joka johtaa Pozzin sisäänkäyntikerroksen vankiselleistä Piombin kattoselleille.

Sillan kuuluisa nimi on peräisin romantiikan aikakaudelta (1800-luvun loppua kohden), ja legendan mukaan tulee niistä vankien huokauksista, joita he päästivät mennessään oikeusistuimesta kohti sellejään, nähdessään sillan pienistä ikkunoista viimeisen vilauksen Venetsian laguunista sekä San Giorgiosta.

Dogen palatsi toimi Venetsian tasavallan hallituksen ja oikeuselinten toimitilojen ohella myös vankilana. 1500-luvun puolessavälissä tasavalta päätti kuitenkin rakennuttaa sekä uudet vankilat että Notte al Criminal oikeustoimitilat toiselle puolelle kanaalia palatsista.

Linkitettynä palatsiin huokausten sillan kautta, rakennuksen tarkoituksena oli myös parantaa vankien elinoloja, isommilla ja valoisimmilla selleillä. Tästä tavoitteesta huolimatta osa uusista selleistä jäi kauas tästä suunnitelmasta, varsinkin niiden sellien osalta joita ympäröivät jalankulkutilat kullakin puolella ja sellit jotka olivat rakennuksen sisäpihaan päin.

Perinteisten tapojen mukaisesti kukin selli oli vuorattu päällekkäisillä lehtikuusilankuilla, jotka naulattiin paikoilleen.

Arsenaali

arsenaali

Palatsin asevaraston tilat sisältävät arvokkaan historiallisen kokoelman aseita ja sotavarusteita useista eri lähteistä. Kokoelman ydin oli olemassa jo 1300-luvulla, ja Venetsian tasavallan aikaan, Consiglio dei Diecin alaisuudessa, paikka oli täynnä aseita palatsin vartioston käyttöön.

Erityisen tärkeinä ajankohtina, kuten Dogen kuoleman yhteydessä, näiden vartioiden tueksi saattoi tulla “arsenalotti” ryhmä, joukko pitkälle koulutettuja sotilaita Venetsian Arsenale laivatelakalta.

Kokoelma sisältää useita arvokkaita yksittäisiä esineitä, kokonaisuudessaan yli 2000 näyttelyesineen kavalkadin. Alunperin kokoelma oli paljon suurempi, sillä sen aseista osa vietiin ulkomaille Venetsian valtakunnan aikoinaan kaaduttua.

Nykyisin nähtävinä olevista arsenaalin näyttelyesineistä kuuluisia ovat 1400-ja 1500-luvulta peräisin olevat haarniskat, miekat, nuolikotelot, ja varsijouset. Näissä on usein kirjoitettuna monogrammi “CX” – joka tulee sanoista “Consiglio dei Dieci” – joka on nähtävillä myös ovenpielissä.

Arsenaalin turkkilaiset esineet ovat myös mielenkiintoisia, sisältäen aseita ja laivojen lyhtyjä, jotka tulivat kokoelmaan viholliselta saadusta saaliista taisteluiden yhteydestä.