Pyhän Markuksen kirkko

Pyhän Markuksen kirkko (italiaksi Basilica Cattedrale Patriarcale di San Marco) on Venetsian kaupungin roomalaiskatolinen katedraalikirkko.

Rakennus on tunnetuin kaupungin useista korkean profiilin kirkoista, ja samalla yksi parhaista esimerkeistä bysanttilaista arkkitehtuuria.

Kirkko sijaitsee Piazza San Marcon (Pyhän Markuksen torin) itäisessä päädyssä, Dogen palatsin yhteydessä. Rakennus oli alunperin Dogen kappeli, ja katedraaliksi paikka tuli vasta vuodesta 1807, kun siitä tuli Venetsian patriarkan pääkirkko.

Johtuen kirkon rikkaasta designista, kultaisista bysanttilaisista mosaiikeistaan, ja rakennuksen statuksesta venetsialaisen vallan ja voiman symbolina, rakennusta on kutsuttu 1000-luvulta myös lempinimellä “Chiesa d’Oro” (Kultainen kirkko).

Pyhän Markuksen kirkko

Ensimmäinen versio kirkosta oli väliaikainen rakennus Dogen palatsin yhteydessä vuonna 828, kun venetsialaiset kauppiaat hankkivat Pyhän Markuksen pyhäinjäänteet kotikaupunkiinsa Alexandriasta.

Tämä väliaikainen rakennelma korvattiin uudella, samalle paikalle rakennetulla kirkolla vuonna 832, ja saman vuosisadan aikana kirkon viereen pystytettiin myös sen kellotorni (“Campanile”). Uusi kirkko poltettiin maan tasalle vuoden 976 kapinassa, kun Venetsian väestö lukitsi Pietro IV Candianon rakennuksen sisälle surmatakseen tämän.

Kirkko jälleenrakennettiin vuonna 978 ja on muodostanut nykyisen katedraalin perustan vuoden 1047 laajennustöistä saakka. Basilika pyhitettiin vuonna 1094, samana vuonna kuin perimätiedon mukaan Pyhän Markuksen pyhäinjäänteet uudelleenlöydettiin kirkon pylväästä doge Vitale Falieron toimesta.

1700-luvun ensimmäisen puoliskon aikana rakennus sai nartheksin ja uuden julkisivun, suurin osa mosaiikeista viimeisteltiin, ja kirkon kupolit uudelleenmuotoiltiin heijastamaan jälleenrakennetun dogen palatsin gotiikan tyylisuunnan teemoja.

Vuosisatojen kuluessa rakennuksen perusulkonäköön ja sisustukseen tuotiin jatkuvasti uusia yksityiskohtia, varsinkin venetsialaisten kauppa-alusten mukanaan 1300-luvulla kaupunkiin tuomista pylväistä, taideteoksista, ja materiaaleista, mm. Lähi-Idän alueelta. Usein nämä lisäykset (kuten neljän tetrarkin patsas) olivat huomattavasti itse kirkkoa vanhempaa alkuperää.

Viimeiset rakenteelliset lisäykset kirkkoon olivat kastekappeli ja Pyhän Isidorin kappeli (1600-luvulla), kaiverrusteokset kirkon julkisivun yläosassa ja sakastissa (1700-luvulla), sekä Zen kappeli (1800-luvulla).

Kirkon toiminnasta vastasi vuosisatojen ajan Venetsian doge yhdessä kaupungin prokuraattien (korkeiden virkamiesten) kanssa, alueen roomalaiskatolisen pääkirkon sijaitessa pitkään San Pietro di Castellossa.

Prokuraatit ohjasivat kaiken kirkon rakennus ja restaurointityön yhdessä “protos” nimisten virkamiesten kanssa. Protos-titteliä pitivät aikanaan suurista arkkitehdeistä mm. Jacopo Sansovino ja Baldassarre Longhena.

Pyhän Markuksen kirkko – julkisivu

Tuomiokirkon läntinen julkisivu on jaettu kolmeen osioon: alaosaan, yläosaan, sekä kupoleihin.

Julkisivun alaosasta löytyy yksityiskohtina viisi pyöreäkaarista portaalia, joita reunustavat moniväriset marmoripylväät, avautuen nartheks osioon pronssisten ovien kautta. Keskusoven yläpuolelta löytyy myös kolme bas-relief kohokuvioteosta romaanista taidetta.

Portaalien painaumista löytyy mosaiikkiteoksia, aiheina tarinat liittyen Pyhän Markuksen pyhäinjäännöksiin. Julkisivun kullattu päämosaiikki on puolestaan “Viimeinen tuomio” teemainen.

Julkisivun yläosasta löytyvät patsaat allegorioina teologisille ja kardinaalihyveille sekä neljälle soturipyhimykselle: Konstantinos X Dukas, Demetrios, Athoksen Pyhä Yrjö, Pyhä Theodore, ja Pyhä Markus.

Suuren julkisivun keskusikkunan yläpuolella, Pyhän Markuksen patsaan alla, on siivellinen leijonapatsas joka hallussapitää kirjaa tekstillä “Pax Tibi Marce Evangelista Meus” (“Rauha sinulle Markus evankelistani”). Julkisivun parvekkeella, sen keskiosassa, ovat puolestaan kirkon kreikkalaiset hevoset.

Pyhän Markuksen kreikkalaiset hevoset

Pyhän Markuksen hevoset

Pyhän Markuksen hevoset lisättiin basilikaan noin vuoden 1736 paikkeilla. Niiden alkuperä juontaa juurensa klassisen antiikin ajoilta, ja joidenkin selvitysten mukaan ne olivat alunperin osa Trajanin riemukaarta.

Hevoset olivat pitkään näytillä Konstantinopolin hippodromilla, mutta vuonna 1204 Doge Enrico Dandolo lähetti ne Venetsiaan osana Konstantinopolista saatua, neljännen ristiretken myötä saatua saalista.

Napoleon lähetytti hevoset Pariisiin vuonna 1797, mutta ne palautettiin Venetsiaan vuoden 1815 aikana. Alkuperäiset hevoset ovat tallessa kirkon museotiloissa, julkisivulla näytillä olevien versioiden ollessa jäljennöksiä.

Pyhän Markuksen kirkko – Tetrarkit

Venetsian tetrarkit

Yrittäessään saada järjestystä antiikin Rooman valtakuntaan toisen vuosisadan tuoman kriisin myötä, keisari Diocletian loi uuden imperiaalisen rakenteen: neljän keisarin hallintasuunnitelman nimeltään “Tetrarkia”.

Kirkon yhteydessä oleva, näitä tetrarkeja edustava patsas symbolisoi näiden neljän keisarin keskinäistä riippuvuutta.

Patsas vietiin Konstantinopolista neljännen ristiretken yhteydessä vuonna 1204, ja asetettiin tuolloin näytille kirkon lounaiseen (etelä-länsi) kulmaan.

Kirkon sisätilat

Pyhän Markuksen basilikan nartheksi toimii vierailijan johdantona kirkon kullattuihin mosaiikkehin, pääteemoina ollessa luomistarina ja Nooan elämä, Abraham, Joosef, ja Mooses.

Pääportaalin sivustalla ovat edelleen 1000-luvulta peräisin olevat mosaiikit, jotka lisättiin kirkon sisääntulon yhteyteen jo ennenkuin katettu eteishalli rakennettiin nykyiseen olomuotoonsa.

Kirkon pohjapiirrokset perustuvat kreikkalaiseen ristiin, jossa osio on jaettu kolmeen laivaan, painotuksena itsenäinen kupoli ja suurempikokoinen kupoli ristin kohdalla. Myös kirkon läntinen kupoli on suurempikokoinen. Tämä erikoinen design perustuu Justinianus I:sen Konstantinopolin Apostolien basilikaan.

Rakennuksen 1600-luvulta peräisin oleva marmorilattia on täysin mosaiikkinen geometrisine kuvioineen ja eläinteemoineen. Seinien ja pylväiden alaosat ovat puolestaan täysin katettuja monivärisillä marmorilaatoilla.

Pyhän Markuksen kirkon itäisestä siivestä löytyy kohotettu pappila, jonka alta löytyy krypta. Pappilan erottaa alttarinäköeste, jonka muodostaa kahdeksan punaista marmoripylvästä, joita kruunaa krusifiksi sekä Pier Paolon ja Jacobello Dalle Masegnen tekemät gotiikan tyylisuunnan patsaat.

Näköesteen takana sijaitsevat marmorikaiteen Sansovinon pronssiset evankelista-patsaat ja Paliarin neljä tohtoria, jotka merkkaavat sisäänkäyntiä alttarille, josta löytyvät Pyhän Markuksen pyhäinjäänteet.

Alttarin yläpuolella on kuomu (“ciborium”) pylväillä, koristettuna kohokuvio taideteoksilla. Alttaritaiteena on puolestaan Pala d’Oro, bysantilaisen käsityötaidon mestariteos.

Näköesteestä oikealle on tasanne, jolta vastavalittu Venetsian doge ilmestyi. Paikasta vasemmalle käytävälle löytyy puolestaan Pyhän Clementin kappeli alttareineen.

Täältä löytyy myös pylväs, josta Pyhän Markuksen pyhäinjäänteen uudelleenlöydettiin vuonna 1663. Tätä tapahtumaa kuvataan oikeanpuoleisen käytävän mosaiikeissa, johtaen sisäänkäyntiin Pyhän Markuksen aarrehuoneeseen.

Näköesteestä vasemmalle sijaitsee tasanne pyhien tekstien lukemiseen, jonka oikealla käytävällä sijaitsevat Pyhän Pietarin kappeli sekä Madonna Nicopeia, bysantiinilainen ikoni. Pohjoiselta puolelta löytyvä Pyhän Isidorin kappeli sekä Mascoli kappeli.

Papiston takaa löytyy sakasti sekä 1900-luvulta peräisin oleva pyhälle Theodorelle omistettu kirkko, jossa taiteena löytyy Giovanni Battista Tiepolon tekemä maalausteos.

Kirkon sisustan yläosa on täysin päällystetty kirkkaanvärisillä mosaiikeilla, sisältäen kultaa, pronssia, ja suuren valikoiman arvokiviä. Kokonaisuudessaan näin kuvitettu pinta-ala on noin 8000 m2. Näistä töistä varhaisimmista voidaan havaita sekä bysanttilaisia että gotiikan vaikutteita, muun muassa pyhimyksiä esittävissä teoksissa apsiksen (pyöreä huoneen pääty) ikkunoiden välissä.

Pyhän Markuksen kirkon mosaiikit

Holvin yläpuolella oleva mosaiikki on Kristus Pantokrator. Apsis osasta kohti sisäänkäyntiä (idästä länteen) näet kupolimosaiikeissa pelastuksen historian: profeetat, ylösnousemuksen, ja helluntain.

Poikkilaivan yllä olevat kupolit ovat nimeltään Pyhä Johannes (Pyhän Johannes evankelistan tarinat) ja Pyhä Leonhard (muiden pyhimysten kanssa). Holveissa kupoleiden välissä on puolestaan episodeja Jeesuksen elämästä.