Pyhän Markuksen tori

Pyhän Markuksen tori on Venetsian kaupungin keskeisin julkinen aukio, ja tunnetaan paikallisesti vain nimellä “Piazza”.

Tämä lyhennys johtuu myös siitä, että kaikkia muita Venetsian urbaaneja aukioita (poikkeuksina Piazzetta ja Piazzale Roma) kutsutaan “campi” (“kenttä”) nimellä.

Aukion yhteydestä löytyy Piazzetta (‘pieni Piazza’), joka on torin pidennys Venetsian laguunia kohden, aukion kaakkois (etelä-itä) kulmaa kohden.

Nämä kaksi tilaa, joita useimmiten käsitellään yhtenä kokonaisuutena, luovat yhdessä Venetsian sosiaalisen, uskonnollisen, sekä poliittisen keskustan, jota Napoleon kutsui “Euroopan olohuoneeksi”.

Pyhän Markuksen tori

Aukiota dominoi sen itäisessä päädyssä sijaitseva Pyhän Markuksen kirkko, jonka läntisestä julkisivusta löytyy useita aukiolle keskeisiä nähtävyyksiä, varsinkin Pyhän Markuksen neljä hevosta, jotka valvovat koko aukiota, ollen Venetsian historiallisen kunnian ja ylpeyden symboleita.

Hevosten symbolinen merkitys on vuosisatojen varrella ollut niin merkittävä Venetsialle, että vuonna 1379 Genoalaiset ilmaisivat, ettei kaupunkien välillä voi olla rauhaa niin kauan kuin nämä hevoset ovat suitsuttamattomia.

Pyhän Markuksen hevoset

Neljäsataa vuotta myöhemmin, Napoleon, Venetsian vallattuaan, antoi käskyn hevosten alasottamisesta ja kuljettamisesta Pariisiin.

Kirkon pohjoisella puolella on avoin tila nimeltään “Piazzetta dei Leoncini”, joka nimettiin sen kahden marmorileijonan mukaan (jotka lahjoitti Doge Alvise Mocenigo vuonna 1722). Nykyisin tilaa kutsutaan tosin virallisesti Piazzetta Giovanni XXIII nimellä.

Basilikan yhteydessä itäänpäin oleva neoklassinen rakennus on Palazzo Patriarchale, Venetsian patriarkan rakennus. Sen vierestä löydät kellotornin (Torre dell’Orologio), joka valmistui paikalleen vuonna 1499, holvikäytävän yllä, jossa Merceria (Venetsian pääkatu) johtaa ostoskatujen kautta Rialton kaupunginosaan, Venetsian kaupalliseen ja taloudelliseen ytimeen.

Oikealla kellotornista sijaitsee Baldassare Longhenan vuonna 1675 suunnittelema San Basson kirkko, joka on silloin tällöin avoinna myös turisteille erilaisten näyttelyiden ajan.

Vasemmalla on puolestaan pitkä kaarikäytävä pitkin Piazzan pohjoista puolta, ja rakennuksia tällä puolen toria kutsutaan nimellä “Procuratie Vecchie”, vanhat prokuraattorirakennukset, jotka toimivat Pyhän Markuksen prokuraattoreiden (korkea-arvoinen virkamies) koteina sekä toimistoina, Venetsian tasavallan aikoina.

Nämä rakennukset, jotka ovat peräisin varhaiselta 1500-luvulta, sisältävät nykyisin sisäänkäyntitasolla kauppoja ja ravintoloita, ja ylemmissä kerroksissa toimistoja.

Ravintoloista “Procuratie Vecchie” osiosta löytyvät kuuluisa Caffe Quadri, joka oli itävaltalaisten kantapaikka 1800-luvulla, jolloin maa hallitsi Venetsian aluetta, samaan aikaan kun paikalliset kävivät yksinomaan Caffe Florianissa, vastakkaisella puolella Piazzaa.

Kaarikäytävä kääntyy vasempaan päädyssään, jatkuen torin läntistä laitaa, osiota, jonka Napoleon jälleenrakennutti vuonna 1810, ja joka tunnetaan nimellä Ala Napoleonica (Napoleonin siipi). Tästä osiosta löydät, kauppojen takaa, seremoniaalisen portaikon, joka johti aikoinaan kuninkaalliseen palatsiin, mutta nykyisin toimien Correr museon sisäänkäyntinä.

Napoleon siipi - Pyhän Markuksen tori

Kääntyen jälleen vasempaan, kaarikäytävistö jatkuu Piazzan eteläistä reunaa, osiota, jonka rakennukset tunnetaan nimellä “Procuratie Nuove” (uudet prokuraattorirakennukset), jotka suunnitteli Jacopo Sansovino 1500-luvun puolessavälissä, mutta jotka valmistuivat lopullisesti vasta vuonna 1640.

“Procuratie Nuove” osion sisäänkäyntikerroksesta löytyy kauppoja sekä aukion kuuluisin kahvila, Caffé Florian (www.caffeflorian.com), joka on ollut avoinna samalla paikalla vuodesta 1720 saakka (jolloin sen perusti Floriano Francesconi).

Uusien prokuraattorirakennusten yläkerrat olivat Napoleonin suunnitelmissa palatsi hänen ottopojalleen Eugène Beauharnaisille, mutta nykyisin niistä löytyy Museo Correr. Procuratie rakennusten päädyssä tilat kohtaavat Sansovinon suunnitteleman “Libreria” rakennuksen pohjoispäädyn, jonka julkisivu on piazzettalle päin.

Tätä vastapäätä löytyy vapaasti seisova Pyhän Markuksen kellotorni (“Campanile”), joka valmistui alunperin vuosina 1156/1173. Campanile kellotornin vierestä, kirkkoa päin, on pienikokoinen ja elegantti “Loggetta” rakennus, jonka Sansovino rakennutti vuosina 1537-1546.

Loggettaa käyttivät odotustilana mm. paikalliset aristokraatit odottaessaan pääsyä Dogen palatsissa pidettyihin kokouksiin.

Pyhän Markuksen torin loggetta

Kirkon edestä Piazzan yli löytyvät myös kolme mastomaista lipputankoa pronssisilla, Alessandro Leopardin vuonna 1505 suunnittelemilla perustoilla. Venetsian tasavallan aikoina lipputangoissa liehui Venetsian oma lippu, mutta nykyisin myös Italian lippu.

Pyhän Markuksen tori – Piazzetta

Pyhän Markuksen aukion yhteydessä oleva Piazzetta di San Marco ei virallisesti kuulu Piazza di San Marcoon, vaan se on liitännäinen avoin tila, joka yhdistää torin eteläisen päädyn Venetsian laguunin vesiväyliin.

Piazzetta sijaitsee Dogen palatsin ja Jacopo Sansovinon “Libreria” rakennuksen (josta löytyy Biblioteca Marciana) välisellä alueella.

Alkaen Campanilea lähimmästä kulmasta, piazzalen läntisen puolen täyttää kokonaisuudessaan Jacopo Sansovinon suunnittelema Libreria, joka rakennettiin Bibliteca Marcianan (Pyhän Markuksen kirjaston) rakennukseksi.

Työt rakennuksen tekemiseksi alkoivat vuonna 1537, ja tiloja laajennettiin alkuperäisistä suunnitelmista Vincenzo Scamozzin toimesta vuosina 1588/1591.

Libreria, jota Palladio kuvasi “upeimmaksi ja koristeellisimmaksi rakennukseksi sitten antiikin aikojen”, tarjoaa kaarikäytäviltään kahviloita ja kauppoja, sekä sisääntulotilat Venetsian arkeologiseen museoon, sekä Biblioteca Marcianaan ja kansalliskirjastoon (joiden tilat löytyvät yläkerroksista).

Rakennuksen päädystä löydät Molon, eli laguunaanpäin olevan laiturin, kun taas vieressä oikealle oleva rakennus on Venetsian Zecca (rahapaja), myös Sansovinon käsialaa (ja joka valmistui v. 1547), nykyisin kuitenkin osana Biblioteca Marcianaa.

Librerian avoin, laguunin puoleinen pääty sisältää kaksi isokokoista graniittipylvästä, jotka kantavat Venetsian kahden suojeluspyhimyksen symboleita. Ensimmäinen näistä symboleista on Pyhä Theodore, joka oli kaupungin suojeluspyhimys ennen Pyhää Markusta. Pyhän Theodorin patsas pitää kädessään seivästä, jaloissaan lohikäärmettä kuvaava krokotiili, jonka suojeluspyhimys on surmannut.

Toinen (itäinen) pylväs sisältää otuksen, joka esittää siivellistä leijonaa — Venetsian leijonaa — Pyhän Markuksen symbolia.

Pyhän Markuksen leijona

Symbolilla on pitkä historia, alkaen siivellisestä leijonagriffin monumentista noin 300-luvulta eKr. eteläisellä osalla Turkkia (Ciliciassa).

Venetsiassa olevien pylväiden uskotaan olevan peräisin noin vuodelta 1268, aikana jolloin vesiraja oli ylempänä, ja pylväät olisivat olleet aivan laguunin reunalla, luoden sisääntuloväylän mereltä kaupunkiin.

Piazzettan toisella puolella on Dogen palatsin sivupääty, sisältäen gotiikan tyylisuunnan mukaisen kaarikäytävän sisääntulokerroksessa ja loggian yläkerroksessa. Tämä osio on pääosin peräisin vuoden 1340 rakennustöistä, johon tehtiin lisäosa kohti basilikaa vuonna 1424.

Dogen palatsin takaosan päätykulmasta löytyy veistosteos “Solomonin tuomio”, jonka yläpuolelle on sijoitettu arkkienkeli Gabriel. Tästä kulmasta eteenpäin on Porta della Carta, palatsin seremoniaalinen sisääntuloväylä, rakennettuna gotiikan tyyliin 1438/1443.

Seremoniaalisesta sisääntuloväylästä löytyy päältä kuvaelma Venetsiasta oikeutena, teemoina ollessa reilu tuomio ja oikeudenmukaisuus. Kuvaelman alla on Doge Francisco Foscari ja leijona. Sisääntulon kummallakin puolella olevat patsasteokset esittävä kardinaalihyveitä kohtuullisuus, rohkeus, harkitsevaisuus, ja hyväntekeväisyys.

Tämän osion vieressä, Pyhän Markuksen torin kirkon ulkopuolisella kulmalla, on neljä antiikin aikaista hahmoteosta, tehtynä punaiseen graniittiin. Teos tunnetaan yleisesti “Tetrarkki”, ja sen sanotaan esittävän neljää antiikin Rooman valtakunnan yhteishallitsijaa, jotka keisari Diocletian nimitti virkaansa.

Jatkaen eteenpäin, kirkon eteläisen seinän edessä, löydät kaksi suorakulmaista pylvästä, jotak tunnetaan nimellä “Acren pylväät”. Nimi tulee siitä uskomuksesta, että pylväät ovat venetsialaisten saalis Acresta, kun he voittivat Genoalaiset siellä vuoden 1258 aikana.

Pylväiden takana, kirkon vastakkaisella kulmalla, on suuri pyöreä punagraniittinen kivi nimeltään “Pietra del Bando” (“julistuskivi”), jolta viralliset julistukset aikanaan kerrottiin venetsialaisille.