Santa Maria Gloriosa dei Frari

Santa Maria Gloriosa dei Frari (yleensä lyhennettynä vain nimellä “Frari”) on yksi merkittävimmistä kirkoista Venetsiassa.

Basilikakirkko, joka sijaitsee Campo dei Frari aukiolla, San Polo kaupunginosan ytimessä, on omistettu Neitsyt Marian taivaaseenastumiselle (italiaksi: Assunzione della Beata Virgine).

Doge Jacopo Tiepolon (1229-1249) ja Reniero Zeno (1253-1268) hallintakausien aikana Venetsian fransiskaanimunkit ottivat työn alle Badoer-järven parannustyöt, joka oli tulvamaata San Stin kaupunginosassa. Osana tätä parannustyötä fransiskaanit rakensivat ensimmäisen Santa Maria Gloriosa kirkon sekä läheisen luostarin.

Mutta tämä ensimmäinen kirkko osoittautui liian ahtaiksi tiloiksi sinne kerääntyneille messua kuuntelemaan tulleille ihmisjoukoille. Tuomaan lisätilaa, kirkkoa laajennettiin 28. huhtikuuta 1250 alkaen aukion alalla aina reunustavaan kanaaliin saakka.

Kahdeksankymmenen vuoden jälkeen myös nämä tilat jäivät liian ahtaiksi, ympäröivää maa-alaa muokattiin vähentämällä kanaalin kokoa ja luomalla nykyinen Campo dei Frari. Samassa jälleenrakennuksessa kirkon suuntaa muutettiin kohti Rio dei Frari kanaalia.

Vuonna 1330 työt uuden kirkon, järjestyksessään kolmannen, rakentamiseksi aloitettiin arkkitehti Jacopo Celegan ohjauksessa. Rakennustyöt jatkuivat aina vuoteen 1396 saakka Celegan pojan Pier Paolon ohjauksessa, mutta lopullisesti paikka valmistui vasta v. 1492.

Santa Maria Gloriosa dei Frari Venetsia

Tämä uusi kirkko sisälsi alkuun kolme keskilaivaa, poikkilaivan, ja seitsemän apsis osiota. Kiitos Giovanni Cornerin lahjoitusten, tiloihin lisättiin vielä Pyhän Markuksen kappeli vuonna 1420, muodostaen kahdeksannen apsiksen.

Kirkon kellotorni, kaupungin korkein Pyhän Markuksen kellotornin jälkeen, valmistui vuonna 1396.

Pesaron perhe sai kirkosta oman sakastin sekä kappeliksi että hautapaikaksi vuonna 1478. Tämän päätöksen ja sitä myötä saatujen lahjoitusten myötä kirkkoon lisättiin yhdeksäs, viisikulmainen apsis.

Vuosina 1432-1434, Vicenzan piispa Pietro Miani rakennutti kirkkoon oman henkilökohtaisen Pyhän Pietarin hautakappelinsa, kellotornin juureen. Kirkon rakennustyöt jatkuivat joutilaana, siten että julkisivu valmistui v. 1440.

Kirkko pyhitettiin virallisesti käyttöön 27. toukokuuta 1492, jolloin se sai nykyisen nimensä.

Santa Maria Gloriosa dei Frari – ulkopuoli ja sisätilat

Kirkko, joka on noin 85 m pitkä ja noin 30 m leveä, on rakennettu italialaiseen gotiikan tyyliin, vaaleavärisestä tiilestä.

Rakennuksen myöhäisgotiikan tyylinen julkisivu sisältää kolme osiota, yhtenä upeimmista yksityiskohdista erittäin isokokoinen ruusuikkuna, jota ympäröivät pienemmät valoa tuovat ikkunat, kukin valkoisen Istrian kiven koteloimassa kokonaisuudessa.

Sisäänkäyntiportaalin yhteydestä voit nähdä keskellä Alessandro Vittorian veistostyön “Ylösnoussut Kristus” (1581), jonka laidoilla on, pilareiden päällä, on Bartolomeo Bon tekemät teokset “Neitsyt ja lapsi” sekä “Pyhä Francis”.

Santa Maria Gloriosa dei Frari sisätilat

Kirkko, jonka sisätilat on tehty latinalaisen ristin muotoon, sisältää keskilaivansa osalta kuorin, joka sijaitsee ennen keskilaivaa, rajattuna kahdella 1700-luvulta peräisin olevilla kirkkouruilla.

Basilika on ainoa Venetsiassa, joka on säilyttänyt ristisuojansa.

Keskusapsis osaa sivustavat kolme kappelia kullakin puolella. Poikkilaivan vasemmalla puolella sijaitsee Corner kappeli, ja oikealla sakasti.

Sisätiloista löytyy kohokohtina myös Donatellon tekemä Johannes Kastajan veistosteos (eteläisessä kuorikappelissa), taiteilija Titianin hauta, sekä Titianin tekemät keskus-alttariteos (kooltaan suurin koko Venetsiassa), sekä teos “Pesaro Madonna”, keskilaivan pohjoisella seinällä.