Tallinnan Pikk Hermann torni

Vuosina 1360-1370 rakennettu Pikk Hermann (suomeksi: Pitkä Hermanni) on Toompean linnaan kuuluva torni, Toompean mäellä Tallinnan vanhaakaupunkia.

Kymmenestä sisäkerroksesta ja huipulla olevasta näköalatasanteesta koostuva torni jälleenrakennettiin nykyiseen muotoonsa (ja 45,6 metrin korkuiseksi) 1500-luvun aikana.

Pikk Hermann torni TallinnaHuipulla olevalle näköalapaikalle, sen kymmenen kerroksen läpi, kulkee portaikko, jossa on yhteensä 215 askelta.

Pikk Hermann on nykyisin osa Viron parlamenttirakennuksen kompleksia, ja sen huipulla, 95 metrin korkeudessa merenpinnasta liehuva Viron lippu on yksi maan tärkeimpiä itsenäisyyden symboleita.

Tämä kansallislippu, joka on kooltaan 191 cm x 300 cm, nostetaan kansallishymnin tahtiin aurinnousun aikaan (muttei kuitenkaan ennen klo 7).

Vastaavasti lippu lasketaan auringonlaskun aikaan (muttei kuitenkaan myöhemmin kuin klo 22) Gustav Ernesaksin Lydia Koidulan runoon pohjautuvan laulun “Mu isamaa on minu arm” (“Isänmaani on rakkauteni”) tahtiin.

Pikk Hermann Viron lippu TallinnaTornin huipulla liehunut lippu on kautta aikain ollut yksi tärkeimmistä maata hallinneiden joukkojen symboleista.

Maan sini-musta-valkoisen lipun saaminen Pikk Hermannin huipulle oli siten symbolisesti tärkeää jo maan ensimmäisen itsenäistymisen yhteydessä joulukuun 12, 1918, sekä Neuvostoliitosta irtautumisen myötä helmikuun 24, 1989.

Lippu vaihdetaan noin kuusi kertaa vuodessa, ja kukin näistä lipuista on säilöttynä maan kansallisarkistoissa.

Paikan kansallista symboliikkaa kuvastaa myös se, että virolaisen urheilijan voittaessa olympiakultaa, hän saa voittopäivänä Pikk Hermannin huipulla liehuneen lipun lahjana valtiolta juhlallisessa seremoniassa, osoituksena saavutuksensa arvostuksesta.

Riigikoku ja Pikk Hermann torni Tallinna

Pikk Hermann (Pitkä Hermanni)
Lossi plats 1A
10133 Tallinna

Pikk Hermann tornin historia

Pohjois-Viroa hallinnut Tanska myi vuonna 1346 nämä maaomistuksensa ensin saksalaiselle ritarikunnalle, joka puolestaan myi ne (pienestä voitosta) eteenpäin Liivinmaan ritarikunnalle.

Liivinmaan ritarikunta piti Toompean mäen aluetta hallussaan aina vuoteen 1561 saakka.

Koska Toompean linnoitus ei sisältänyt useita ajalleen ominaisia tukikohdalta vaadittuja elementtejä, jälleenrakennustyöt sen tiloissa alkoivat pian alueen uuden omistajien myötä.

Ritarikunta panosti etenkin tukikohdan kehämäisen muurin peruskorjauksiin sekä tornien rakentamiseen.

1300-luvulle mennessä linnoituksen läntistä kalkkikivestä tehtyä muuria oli pidennetty eteläänpäin, aina jyrkän rinteen reunalle saakka.

Pikk Hermann vanhakaupunki TallinnaTämä korkealle nouseva, jyrkän vallin reunalla oleva kalkkikivinen muuri on edelleen yksi huomattavimpia Toompean alueen maamerkkejä.

Pikk Hermann, (huolimatta sen paksuista seinistä) melko sorjarakenteinen vahtitorni, rakennettiin osana näitä laajennustöitä linnoituksen lounaiskulmaan.

Tornin rakentaminen on yksi osoitus siitä vakaasta pyrkimyksestä, jolla ritarikunta loi paikasta jopa tykistötulen hyökkäyksen kestävän linnoituksen.

Alkuperäinen Pikk Hermann oli 1/3 alempi kuin nykyinen paikalta löytyvä versio.

Sen alin kerros, joka sisälsi korkeita holvihuoneita, oli käytössä lähinnä elintarvikkeiden varastopaikkana.

Myös ensimmäinen kerros oli rakennettu alunperin holvitilaksi, mutta se oli käytännössä jaettu kahteen erilliseen kerrokseen puisen lattian avulla.

Molempia näistä jaetuista kerroksista käytettiin vartijoiden majoitustiloina.

Alempi vartijatilojen kerroksista sisälsi myös kivitulipesän, joka toimi hypokaustisen keskuslämmitysjärjestelmän periaatteella.

Kun tulipesä oli lämmitetty ja savupiippu oli suljettu, lämmin ilma soluttautui ylempien kerrosten huoneisiin niiden lattioissa olleen kanava-ja aukeamajärjestelmän kautta, lämmittäen tiloja.

Vastaavia keskuslämmitysjärjestelmiä – Toompean linnoituksen inspiroimana – oli käytössä seuraavan vuosisadan läpi Tallinnan kaupungin alueella sen merkittävissä rakennuksissa, mukaanlukien useita asuintaloja.

Pikk Hermannin lisäksi Liivinmaan ritarikunta rakennutti kolme muutakin puolustuksellista tornia osaksi Toompean linnaa: “Stür den Kerl” tornin kaakkoiskulmaan, pyöreän “Landskrone” tykkitornin koilliskulmaan, sekä pienikokoisen “Pilsticker” tornin luoteiskulmaan.

Kolme näistä torneista on säilynyt nykypäiviin saakka. “Stür den Kerl” purettiin 1700-luvun aikana, kun sen tontille rakennettiin valtionhallinnon rakennus.