Tallinnan Pyhän Nikolaoksen kirkko

Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva Pyhä Nikolaoksen kirkko, joka on omistettu Nikolaos Ihmeidentekijälle, toimii nykyisin Niguliste museona, yhtenä Viron taidemuseon alaisista museoista.

Kirkon perustivat Gotlannin saarelta alueelle tulleet kauppiaat/uudisasukkaat vuoden 1230 paikkeilla.

Pyhän Nikolaoksen kirkko Tallinna

Tämä jykevärakenteinen kokonaisuus toimi alkuun myös linnoituksena, ajalla ennenkuin Tallinnan suojamuuri rakennettiin.

Paikka selviytyi uskonpuhdistusten aikakauden ryöstelyistä vuonna 1523, mutta se ei ollut läheskään yhtä onnekas 1900-luvun kuluessa, kun toisen maailmansodan aikaiset pommitukset tuhosivat kirkon.

1980-luvun aikana toteutettujen restaurointitöiden jälkeen Pyhän Nikolaoksen kirkko on toiminut uskonnolliseen taiteeseen erikoistuneena museona.

Täällä näytteillä olevat taideteokset sekä keskiaikaiselta että varhaiselta modernilta periodilta ovat lajissaan koko maan tärkein ja laajin kirkkotaiteen kokonaisuus.

Kokoelma luotiin, osana Viron taidemuseon toimintaa – joka on perustettu vuonna 1919 – lähes sadan vuoden keräys-ja hankintaprosessin tuloksena.

Suurin osa kokoelman teoksista lisättiin siihen 1920-ja 1930-lukujen aikana.

Lisäksi toisen maailmansodan jälkeen kirkkotaidetta muista Viron museoista ja kirkoista lisättiin tähän kokonaisuuteen, josta huolimatta näytteillä olevien teosten tärkein alkulähde on juuri Pyhän Nikolaoksen kirkko.

Nykyisellään Niguliste-museo on yksi harvoista Pohjois-Euroopan museoista, joka toimii entisen kirkon tiloissa, paikassa, jossa kirkkotaiteesta voi nauttia sen historiallisessa asiayhteydessään.

Kokoelman ytimen muodostamat myöhäisen keskiajan aikaiset alttaritaulut sekä puiset veistostyöt.

Kuuluisimpana tässä museossa näytillä olevana teoksena on Bernt Notken kaunis (mutta karmaiseva) maalaus ‘Danse Macabre’ (suomeksi ‘Tanssi kuoleman kanssa’), 1400-luvun lopulta.

Danse Macabre Bernt Notke Pyhän Nikolaoksen kirkko Tallinna

Suuri osa näytteillä olevista teoksista koostuu uskonpuhdistusten jälkeisestä kirkkotaiteesta, etenkin 1500-ja 1600-luvuilta.

Museon kohokohtiin lukeutuvat lisäksi mm. barokkikattokruunujen kokoelma sekä hautakivet keskiaikaiselta ja varhaiselta modernilta periodilta.

Hopeakammio-sektio, joka avattiin vuonna 2001, esittelee valikoidusti Viron taidemuseon hopeakokoelmissa olevia esineitä.

Tärkeimpinä esineinä tässä kokoelmassa ovat Tallinnan paikallisten käsityöläiskiltojen tekemät sekä Mustapäiden veljeskunnan killan hallussa olleet aarteet.

Rakennuksen erinomainen akustiikka on tehnyt siitä myös yhden suosituista konserttitiloista vanhankaupungin alueella, ja voitkin tulla seuraamaan esimerkiksi kuoro-tai urkumusiikki esityksiä useimpina viikonloppuina.

Löydät tämän kirkkomuseon vanhankaupungin eteläisestä osasta, raatihuoneen torin ja Toompeanmäen väliseltä osalta.

Niguliste museo sijaitsee tarkkaan ottaen Harjumägi-alueella, Toompeanmäen juurella.

Tallinnan Pyhän Nikolaoksen kirkko

Tunnistat rakennuksen sitä lähestyessäsi muun muassa paikan ylhäisestä barokkitorninhuipustaan, joka on yksi koko Tallinnan upeimmista.

Paikalle on vain muutaman minuutin kävelymatka Harju katua pitkin joko raatihuoneen torilta (Raekoja plats) tai vaihtoehtoisesti Vabaduse väljak -aukiolta.

Jos puolestaan käytät portaita Lühike jalg -kadulta, alas Toompeanmäeltä, päädyt suoraan kirkon edustalle.

Pyhän Nikolaoksen kirkko
Niguliste 3
10146 Tallinna
Aukioloajat: ke-su klo 10-17 (viimeinen sisäänpääsy klo 16:30)

Kirkkorakennus

Tallinna Pyhän Nikolaoksen kirkko sisätilatPyhän Nikolaoksen kirkko on yksi keskiaikaisen Tallinnan pitäjäkirkkoja, ja samalla myös yksi koko seudun arkkitehtuuriltaan rikkaimmista kirkoista.

Paikka, jonka uskotaan olevan alunperin perustettu ennen 1200-luvun puoltaväliä, pyhitettiin kauppiaiden ja merimiesten suojeluspyhimykselle, Nikolaos Ihmeidentekijälle.

Alkuperäisen kirkon pääkuorin seinät ovat nykyisen version alla.

Vuosisadan loppuun mennessä kirkkoon oli lisätty kolmikäytäväinen keskilaiva, sakasti pohjoiselle puolelle pääkuoria, sekä alempi osa läntistä tornia.

Kirkon pohjoiselle puolelle rakennettiin useita kappeleita 1300-luvun aikana, mukaanlukien Pyhän Yrjön kappeli, nykyisen Pohjoisen hallin paikalle, sekä Pieni kappeli, joka oli yhdistetty pohjoiseen käytävään kahdellla korkeakaareisella aukeamalla.

Pyhän Matteuksen kappeli pystytettiin puolestaan tornin eteläiselle puolelle.

Kirkko tuhoutui osittain toisen maailmansodan aikaisissa Neuvostoliiton tekemissä pommituksissa.

Rakennus on sittemmin kokonaisuudessaan restauroitu, ja nykyään sen tilat ovat jälleenrakennettu toimimana Viron taidemuseon haara-osaston tiloina, keskittyen esittelemään kirkkotaidetta keskiajalta eteenpäin.

Paikka omaa rakenteena erinomaisen akustiikan, jonka vuoksi sitä käytetään usein konserttisalina.

Museon kokoelmat

Niguliste-museon pysyvä näyttely kerää yhteen kirkkotaidetta etenkin keskiaikaiselta ja varhaiselta modernilta periodilta olevista, erilaisista Viron taidemuseon hallussa olevista kokoelmista.

Pysyvä näyttely koostuu vanhimmista pyhän taiteen teoksista taidemuseon ‘Niguliste’, ‘Maalaus’, sekä ‘Kuvanveistotaide’ -kokoelmista.

Ensimmäiset Nigulisten kirkon oman kokoelman ulkopuolisista kirkkotaiteen teoksista lahjoitettiin Viron taidemuseon kokoelmiin jo 1920-luvulla, mutta suurin osa näistä töistä tuli mukaan kokonaisuuteen toisen maailmansodan jälkeiselle periodilla.

Niguliste-museo, joka avattiin yleisölle vuonna 1984, operoi Tallinnan Pyhän Nikolaoksen kirkossa, joka oli tuolloin juuri restauroitu upeaan kuntoon toisen maailmansodan jäljiltä.

Suurin osa kirkkotaiteen esillä olevista teoksista ovat peräisin kirkon omista kokoelmista, ja ne onkin tältä osin myös asetettuja alkuperäisille sijainneilleen tiloissa.

Museon kaikkein kuuluisin taideteos on lyypekkiläisen mestarin Bernt Notken ‘Danse Macabre’, joka kuvaa elämän katoavuutta, kuolemaa kuvaavien luurankofiguurien ottaessa mukaansa niin valtiaat kuin voimattomatkin.

‘Danse Macabre’ tai ‘Kuoleman tanssi’ oli suosittu keskiaikainen taideteosten aihe.

Vain ensimmäinen kappale alkuperäistä 30 metriä leveää maalausta (joka valmistui 1400-luvun lopulla) on säilynyt nykypäiviin, ja tämä osio on esillä Pyhän Nikolaoksen kirkossa.

‘Kuoleman tanssin’ ohella museosta löytyy useita muita merkittäviä myöhäisen gotiikan ja varhaisen pohjoisen Renessanssin taideteosta.

Entinen Pyhän Nikolaoksen kirkon pääalttari tehtiin vuosina 1478–1481 Hermen Roden – lyypekkiläisen mestarimaalaajan – työpajassa.

Pyhän Nikolaoksen kirkon pääalttari Tallinna

Maalaukset tämän kaksoissiivellisen alttarin sivustoilla kuvaavat Nikolaos Ihmeidentekijän elämää, kun taas keskusosio ja avautuvat siivet pitävät sisällään yli 30 puista veistosteosta, muodostaen ns. pyhimysten gallerian.

Pyhän Nikolaoksen kirkon pääalttari veistokset Tallinna

Tiloista löytyy myös joukko muista alttariteoksia samalta aikakaudelta:

  • Pyhän Marian alttari vuodelta 1500 (tekijä Bruggen Pyhän Lucian legendan mestari),
  • Pyhän sukulaisuuden alttari vuodelta 1490 (tekijä brysseliläisen Jan Bormanin työpaja), sekä
  • Kristuksen kärsimyskertomuksen alttari 1500-luvun alkupuolelta (tekijä bruggelainen mestari Adrian Isenbrandt, Mustapäiden veljeskunnan tilauksesta).

Lisäksi näytillä ovat yksipaneelinen Schloss Lichtensteinin mestarin maalaama teos “Kristuksen esittely temppelissä” (1430-1440) ja joukko Henning von der Heiden keskiaikaisia puukaiverrustöitä (esittäen Pyhää Nikolaosta, Neitsyt Mariaa, sekä apostoli Johannesta) vuosilta 1510-1520.

Myöhemmistä taideteoksista kokohohtiin lukeutuvat Pyhää Kristoforosta esittävä figuuri (tekijä Tobias Heintze vuonna 1624), noin 350 vuotta vanha Bogislaus Rosenin kappelin koristeellinen seinäke (Frans Hoppenstätt), sekä Antonius van der Buschin hautakirjoitus (Arent Passer, 1608).

Keskilaivan ympärillä on puolestaan joukko 1600-luvulta peräisin olevia hautakammion päällisiä patsaita, esimerkkeinä Berndt Reinhold von Delwigia ja Hermann Nierothia kokovartalohaarniskoissaan esittävät teokset.

Hopeakamari

Hopeakamarin näyttelyissä esillä ovat hienoimmat esineet Viron taidemuseon hallussa olevasta hopeakokoelmasta.

Hopeakamari Pyhän Nikolaoksen kirkko Tallinna

Näyttely entisen sakastin alueella on jaettu kolmeen osioon:

  • Kirkkohopeat,
  • Mustapäiden veljeskunnan hopeat, sekä
  • Tallinnan käsityöläiskiltojen hopeat.

Kyseessä on niin mittava kokoelma kiltojen hopeaesineistöä, että vain muutama muu eurooppalainen kaupunki on pystynyt hankkimaan vertailukelpoisen kokonaisuuden.

Kirkkohopean kokoelma koostuu lähinnä liturgisista astioista, jotka kuuluivat alunperin Pyhän Nikolaoksen kirkolle.

Yksittäisistä näytteillä olevista esineistä myös Olevisten kirkon sinetti 1400-luvulta on yksi huomattavimmista kohokohdista.

Suurin osa kiltahopeasta on tullut kokoelmaan Knuut Pyhän killasta, vaikkakin merkittävä osa näyttelyesineistä on aikanaan kuulunut joko Tallinnan Suurelle killalle tai Toompean killalle.

Näyttelyn silmiinpistävimpiin esineisiin kuuluvat suuremmoiset kauppiaskiltojen tervetuliaiskupit 1600-ja 1700-luvuilta.

Esillä olevaan seremoniaaliseen esineistöön lukeutuu mm. Knuut Pyhän killan oltermanninsauva, kuin myös 1700-luvulta oleva pöytäsoittokello, päällään harvinainen, 1400-luvulta oleva ja aidalla ympäröity ritarihahmo.

Oma vitriininsä on omistettu riippukilville.

Perinteisesti käsityöläinen, tullessaan mestariksi, lahjoitti tässä yhteydessä hopeisen riippukilven oman alansa killalle.

Kilvestä löytyi hänen nimensä, päivämäärä milloin hänet julistettiin mestariksi, kuin myös useimmissa tapauksissa hänen ammattinsa tunnuskuva.

Näitä riippukilviä asetettiin juhlallisten seremonioiden yhteydessä näytille osaksi tervetuliaiskuppeja.

Mustapäiden veljeskunnan hopeakokoelma sisältää objekteja aina 1500-luvulta 1900-luvulle saakka.

Vanhin yksittäinen esine kokoelmassa on rubiinisilmäinen papukaija 1500-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta.

Papukaija oli pääpalkinto ns. “Papukaija-ammunta” kilpailussa, joka oli suosittu jousi-ammuntakilpailu keskiajan aikana.

Pääosa Mustapäiden kokoelmasta muodostuu kuitenkin pystykupeista, kolpakoista, sekä juomalaseista.

Yksi kokoelman uniikeimmista ryhmistä ovat sen peurankäpälän muotoiset pystykupit, joita ei löydy mistään muualta kuin Tallinnasta.

Niguliste-museon myymälä

Niguliste-museon myymälä myy pääasiassa Viron taidemuseon ajankohtaisiin näyttelyihin sekä pysyviin kokoelmiin liittyviä julkaisuja ja muistoesineitä.

Pyhän Nikolaoksen kirkon museokauppa Tallinna

Voit ostaa myymälästä lisäksi äänitteitä kirkossa pidetyistä konserteista.

Museokauppa on avoinna ke-su klo 10-17 (klo 13:30-14 olevalla lounastauolla).

Pyhän Nikolaoksen kirkon historia

Kirkko perustettiin ja rakennettiin noin vuosina 1230-1275 westfalenilaisten kauppiaiden toimesta, jotka olivat tulleet seudulle uudisasukkaina Gotlannista 1200-luvun kuluessa.

Kun Tallinna vielä tuolloin oli kaupunkina muuriton ja ilman merkittäviä suojarakenteita, kirkosta löytyi paksut kalterit sisääntulojen sulkemista varten, ampuma-aukkoja, sekä piilopaikkoja pakolaisia varten.

Tallinnan vahvistusten valmistuessa 1400-luvun aikana (kaupunginmuurin sulkiessa kirkon ja siirtokunnan sisäänsä jo vuonna 1310), kirkko menetti puolustuksellisen roolinsa, ja siitä tuli tyypillinen keskiaikainen pitäjäkirkko.

Tästä alkuperäisestä kirkosta on säilynyt nykypäiviin saakka vain muutamia osioita.

Pyhän Nikolaoksen kirkko sai nykyisen ulkomuotonsa vuosina 1405-1420, kun sen keskuskäytävä rakennettiin sivukäytäviä korkeammaksi ja rakennus jälleenrakennettiin basilikaksi.

Vuonna 1515 kirkon tornia korotettiin, ja se kruunattiin samalla myöhäisgotiikan tyylisellä torninhuipulla. Myöhäisen 1600-luvun kuluessa tornia edelleen vahvistettiin.

Torninhuippu korvattiin barokin tyylisellä versiolla – ilmavilla gallerioilla varustettuna – jota edelleen korotettiin vaihe vaiheella useiden vuosisatojen saatossa.

Nykyisin kirkon torni on 105 metriä korkea.

Nikolaos Ihmeidentekijälle omistettu kirkko oli ainoa kirkko Tallinnassa, joka pysyi koskemattomana protestanttisen uskonpuhdistuksen tuomasta ikonoklasmista (kuvakiellosta) vuonna 1523/1524.

Tämän taustalta löytyy se, että seurakunnan johtaja kaatoi sulaa lyijyä kirkon lukkoihin, estäen raivoavien laumojen sisäänpääsyn.

Maaliskuun 9, 1944, kirkko kuitenkin tuhoutui pahoin toisen maailmansodan aikaisissa neuvostojoukkojen Tallinnan pommituksissa.

Pommituksia seurannut tulipalo muutti kirkon raunioiksi, tuhoten suurimman osan rakennuksen sisätiloista (poikkeuksena Pyhän Antonioksen kappeli), mukaanlukien barokkikirkonpenkit, lehterit, sekä saarnatuolin.

Kirkon torni jatkoi savuamista kuukauden ajan pommitusten jälkeenkin.

Tärkeimmät taideaarteet säilyivät pommituksista, kiitos niiden ajallisesti hyvin ajoitetun evakuoinnin kirkon tiloista.

Rakennus jälleenrakennus alkoi vuonna 1953, ja tämä työ saatiin päätökseensä vuonna 1981.

Kirkontornia kohtasi uusi, tuhoisa tulipalo lokakuun 12, 1982.

Tässä tulipalossa torni paloi pahoin ja sen torninhuippu tuhoutui, muihin vaurioituneisiin kirkon osiin kuuluessa keskilaivan katto-osa sekä Pyhän Antonioksen kappeli.

Tulipalon restaurointityöt toteutettiin konservaattori Villem Raamin johdolla.

Kirkko otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1984 museona ja konserttihallina, pitäen sisällään Viron taidemuseon keskiaikaisen taiteen kokoelman.

Charles Eugène de Croÿ

Oman lukunsa kirkon historiassa on Charles Eugène de Croÿ, jonka muumiota säilytettiin aikanaan sivukappelissa.

Charles Eugène de CroÿHerttua Charles Eugène de Croÿ oli vuoden 1700 Narvan taistelun venäläisen armeijan joukkojen komentaja, ja hänet otettiin vangiksi Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:sta toimesta.

Kun Charles Eugène de Croÿ kuoli vuonna 1702, hänet jätettiin hautaamatta, sillä kukaan ei ollut halukas maksamaan hänen hautajaiskustannuksiaan.

Kappeli, jossa de Croÿn ruumis oli säilytettynä, sisälsi ilmanlaadun, joka suojasi herttuan ruumista rappeutumiselta, ja siitä tuli ajan myötä nähtävyys.

Muumio pysyi näytillä kirkon sivukappelissa aina vuoteen 1897 saakka, jolloin kaupungin viranomaiset viimein hautasivat sen asianmukaisin menoin.