Tallinnan raatihuoneentorin apteekki

Tallinnan vanhankaupungin raatihuoneentorin apteekki, raadinapteekki, on yksi kaupungin nähtävyyksistä, sillä paikka on ollut avoinna vuodesta 1422.

Tämä tekee Tallinnan raadinapteekista (vironkielellä: Raeapteek) Euroopan vanhimman yhtäjäksoisesti toimineen apteekin, joka oli aikanaan niin kuuluisa, että jopa Venäjän tsaari tilasi itsellään lääkkeitä sieltä.

Tallinnan raatihuoneentorin apteekkiVanhin tunnettu kuva paikasta on Oldekopin tekemä öljymaalaus, joka esittää Tallinnan raatihuoneentoria vuonna 1800. Ensimmäiset valokuvat apteekkirakennuksesta on otettu puolestaan vuonna 1889.

Raadinapteekki, joka pitää hallussaan myös kaupungin vanhimman kaupallisen liikeyrityksen titteliä, oli kymmenen sukupolvea yhden perheen – Burchartien – hallussa, jotka operoivat paikkaa vuosina 1583-1911.

Parannuskeinot ja lääkkeet, joita myytiin apteekissa keskiajan aikana, sisälsivät muun muassa käärmeennahkajuomaa, muumiomehua, sekä jauhettua yksisarvisen sarvea (potenssilääkkeeksi).

Toisaalta apteekki oli myös paikka, josta sai ostettua päivittäistavaroita kuten hilloa, teetä, punaviiniä, ruutia, sekä marsipaania.

Näistä marsipaani kuului sen bestsellereihin, ja yksi paikallinen legenda väittää jopa marsipaanin lääkekäytön alkaneen juuri tästä apteekista 1400-luvun kuluessa.

Nykyään tämä historiallinen kohde operoi edelleen toimivana apteekkina, myyden moderneja lääkkeitä.

Tallinnan raadinapteekki museoSen sivuhuone sisältää kuitenkin mielenkiintoisen näyttelykokonaisuuden 1600-1900 luvulta peräisin olevia rohtoja, lääketieteellisiä instrumentteja, kemistinvälineitä, ja muita kuriositeetteja.

Voit nähdä raadinapteekin seinällä suurikokoisen Burchartin perheen kivivaakunan, joka on valmistettu vuonna 1635. Vaakuna esittää kruunupäistä aarnikotkaa, jonka alta löytyy ruusu liljojen välistä.

Samaan teemaan kuuluu rakennuksen toisessa kerroksessa oleva pylväs, johon kivenhakkaaja on kaivertanut vuosiluvun 1663, yhdessä Burchartien vaakunan kanssa.

Löydät raadinapteekin vanhankaupungin raatihuoneentorin yhteydestä, raatihuonetta vastapäätä, talosta numero 11, jossa se on toiminut perustamisestaan saakka varhaisella 1400-luvulla.

Tallinnan Raadinapteekki
Raekoja plats 11
10146 Tallinna
Aukioloajat: ti-la klo 10-18

Raadinapteekin myymät tuotteet

Vuonna 1695 Tallinnassa otettiin käyttöön Apteekkisäännös, jonka yhteydessä julkaistiin lista – nimeltään “TAXA – kiinteähintaisista tuonaikaisista apteekkituotteista.

Tämä lista, joka on luettavissa raadinapteekin nettisivuilla (www.raeapteek.ee), antaa hyvän kuvan 1600-luvun lopun lääketieteellisistä saavutuksista ja siitä, mitä tuotteita paikasta pystyi tuolloin ostamaan.

Raeapteegi Klarett-punaviini TallinnaVaikka ajat ovatkin muuttuneet, ja asiakkaiden toiveet ja tarpeet ovat vaihtuneet, osa näistä historiallisista tuotteista on edelleen tarjolla raadinapteekin valikoimissa.

Raeapteegi Klarett-punaviiniä on myyty yhtäjaksoisesti vuodesta 1467 saakka.

Nykyään Klarett-punaviiniä valmistaa yksinoikeudella raadinapteekille virolainen AS Valtu Vein panimo, 1600-luvulta olevan reseptin mukaisesti.

Kuuluisan Klarett-punaviinin ensimmäinen julkaistu resepti on vuodelta 1467, joka sisälsi punaviinin valmistamisohjeet ja yrttilistan:

32 kannikiinia Reininviiniä
8 paunaa sokeria
1 paunaa kanelia
1 paunaa inkivääriä
4 luotia muskottia
4 luotia mausteneilikkaa
2 luotia sahramia

Panis Martius marsipaaniherkku Raadinapteekki TallinnaMuista tuotteista kohokohtana löytyy myös Raeapteekin Panis Martius, joka on Kõlleste Kommimeistridin tekemä marsipaaniherkku, ja koostuu 72%:sti mantelista.

Herkkua luonnehditaan erinomaiseksi lääkkeeksi rakkaussuruille sekä muistin palauttamiselle.

Raadinapteekin yrttiteet on valmistettu paikan perinteitä kunnioittaen Kubja ürditalun mestareiden toimesta.

Tarjolla oleviin yrttitee-tuotteisiin kuuluu mm. kukkaistee “Pitää sairaudet loitolla…”, joka sisältää kehäkukkaa, esikkoa, kanervaa, mustaseljan kukintaa, sekä kiiltomalvaa.

Vaihtoehtoihin lukeutuu myös yrttitee “Yksinkertaisuuden kauneus… lempeä kodikas teen tuoksu”, josta löytyy piparminttua, sitruunamelissan lehtiä, kuin myös kamomillan kukkia.

Perinteisiin raadinapteekin myymiin tinktuuroihin kuuluvat “Virkistävä tinktuura”, jonka vaikuttavana aineena on ruusujuuri (Rhodiola rosea), jota on käytetty vanhoilta ajoilta saakka antamaan uutta voimaa, innostamaan, nostamaan himoa sekä kykyä työskennellä.

Toinen tarjolla oleva tinktuura on mahatinktuura, joka sisältää mustaherukan marjoja, rohtosalkoruusun juurta, ja maustefenkolin siemeniä. Tätä sekoitusta kuvaillaan hyväksi lääkkeeksi mahaongelmien ja vilustumisten helpottamiseen.

Muita myynnissä olevia paikan historian inspiroimia tuotteita ovat:

  • vanhanajan saippuaa – tehtynä vanhojen valmistustekniikoiden mukaisesti,
  • postikortteja ja postimerkkejä – “lähetä kortti Euroopan vanhimmasta edelleen toimivasta apteekista”,
  • muistiinpanojen kuppi – täydellinen kopio apteekkari Burchart VII:nen “Mon faible” -kokoelman osana olleesta kuuluisasta kupista, sekä
  • Albarello-teekupit – majolika-keramiikkaa edustavat tuotteet, joita käytettiin apteekissa 1400-1500-luvuilla (myynnissä on täsmällisiä Priit Allaksen tekemiä kopioita näistä vanhoista teekannuista).

Raadinapteekki Tallinna

Raadinapteekin historian inspiroimien tuotteiden ohella tiloissa toimii moderni apteekki, jota operoi Terve Pere Apteek. Sen valikoimat sisältävät kaikki modernin apteekin tuotteet.

Opetustoiminta Tallinnan Raadinapteekissa

Raadinapteekin toimintaan kuuluvat apteekkitoiminnan ohella myös erilaiset aiheeseen liittyvät opetus-ja koulutustoiminnat, kuten yrttien ja luontaistuotteiden valmistukseen ohjaaminen.

Aina 1800-luvun loppuun saakka lääkkeitä valmistettiin pääasiassa yrteistä.

Raeapteekin tiloissa yrttejä pidettiin ullakolla, joka oli täynnä tuoreita yrttejä läpi vuoden.

Apteekkareilla oli hyviä kontakteja useiden puutarhureiden ja “agenttien” kanssa, jotka keräsivät yrttejä alueen asukkaiden yksityisistä puutarhoista.

Siten Raadinapteekin farmaseutit käyttivät yrttejä parantamaan erilaisia vaivoja jo paikan toiminnan alusta saakka.

Nykyiset apteekin omistajat haluavat pitää tämän perinteen elossa, tarjoamalla yrtteihin ja luontaistuotteisiin liittyvää informaatiota ja opetusta.

Yksi tapa jolla tätä informaatiota tarjotaan on raadinapteekin museohuone, jossa voit lukea ja nähdä kuuluisimmista ja tärkeimmistä yrteistä.

Rakennuksen kellarikerros toimii puolestaan tiloina, jossa vierailijat voivat maistella erilaisia teesekoituksia.

Näiden teelaatujen yrtit on kerätty eri puolilta Viroa, apteekin omilta, tarkkaanvalituilta paikoilta.

Opetustoimintaan kuuluu mm. herbaarioiden (systemaattisesti järjestettyjen kasvioiden) tekemiseen ohjaaminen.

Selittääkseen yrttien luonteen ja olemuksen, apteekki käyttää keskiaikaisia työmetodeja sekä työvälineitä, kuten morttelia ja petkelettä, tislausta, kiehumista, öljyjen ja tinktuurojen tekemistä jne.

Raeapteek on tunnettu yrttien ja luontaistuotteiden osaamisensa ohella marsipaanin valmistuksesta, johon vierailijat voivat myös saada opastusta.

Apteekkia on itse asiassa pidetty paikkana, jossa marsipaania käytettiin ensimmäistä kertaa lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Jaan Kross, kirjassaan “Mardi Leib” (“Martin leipä”) vie tämän uskomuksen askelta pidemmälle, pitäen Raadinapteekkia paikkana, jossa marsipaania valmistettiin ensi kertaa ylipäätään, apteekin Mart-nimisen oppipojan toimesta.

Tuotteena marsipaani on sekoitus, joka on tehty mantelijauhosta ja makeutusaineista. Siihen voidaan lisätä muita elementtejä riippuen marsipaaninvalmistajan oman maun mukaan.

Omia työpajojaan Raadinapteekki järjestää leivän leivonnasta, jossa ohjataan perinteisten ruisleipien tekemiseen.

Työpajassa, samalla kun osanottajat työskentelevät käsillään, ohjaaja kertoo mm. niistä bakteereista, jotka elävät hapattimessa, käytetyistä jauhoista, siemenistä, ja perinteisiin ruisleipiin kuuluvista mausteista.

Ytimenä näissä työpajoissa on ruoan olemuksen selittäminen ja miten ruoka vaikuttaa ruumiissamme. Keskustelut yltävät usein myös terveyteen ja hyvään elämään yleensäkin.

Lapsia varten raadinapteekista löytyy “Nuoret apteekkarit” ohjelmaa.

Farmaseutin ammatti vaatii omistautumista varhaisesta iästä.

Vanhaan aikaan uran tällä alalla saattoi aloittaa oppipoikana vain jos omasi “todistekirjeen” siitä, että oli kotoisin naimisissa olleilta ja rehellisiltä vanhemmilta.

Oppipojan paikkaa hakevan täytyi myös löytää kaksi kansalaista, jotka antaisivat “talonsa ja tarvikkeensa” takeena.

Jos hakija hyväksyttiin, tätä seurasi useiden vuosien alalla työskentely ja alan opiskelu. Kolmen – viiden vuoden opiskelun jälkeen oppilas viimein ylennettiin oppipojan tasolle.

Nykyään perheen pienemmät tulevat apteekkarit voivat harjoitella raadinapteekissa perinteisiä työtehtäviä kuten punnintaa sekä morttelin ja petkeleen käyttöä, oppien samalla vanhoja viisauksia.

Tallinnan raatihuoneentorin apteekin historia

Historioitsijat eivät ole pystyneet määrittelemään tarkkaa ajankohtaa siitä, milloin raadinapteekki avasi ovensa, mutta vanhimmat jäljellä olevat dokumentit osoittavat sen olleen jo kolmannella omistajallaan vuonna 1422.

Osa tutkijoista pitääkin oikeana apteekin perustamisajankohtana vuotta 1415.

Kaupunginvaltuuston muistokirjassa on merkitä Nuclawes nimisestä kemististä, joka ilmoitti apteekin omistajien olevan 10 kunnianarvoisaa miestä – suurin osa oltermanneja.

Muut vuoden 1422 jälkeen päivätyt dokumentit mainitsevat että ensimmäinen paikan kemisti oli Johann Molner, ja että lääkkeitä myytiin raadinapteekista jo 1400-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Burchartin perhe: 1583–1911

Burchartien sukuvaakuna Raadinapteekki TallinnaBurchartin perhe liitetään kaikkein läheisemmin apteekin historiaan, sillä he hoitivat apteekin liiketoimintaa yli 10 sukupolven ajan, ulottuen noin 325 vuoden yli, periodilla 1583-1911.

Vuoden 1580 aikana unkarilainen maahanmuuttaja nimeltään Johann Burchart Belavary de Sykava saapui Tallinnaan kotikaupungistaan Pressburgista (nykyinen Bratislava), hankkien v. 1583 vuokrasopimuksen kaupunginvaltuustolta raadinapteekin liiketoiminnan hoitamisesta.

Hänestä tuli siten ensimmäinen pitkän apteekkaridynastian jäsenistä, jotka tulisivat operoimaan Raeapteekkia vanhankaupungin ytimessä.

Hän aloitti myös perhetradition antamalla ensimmäisenä syntyneelle poikalapselleen nimen “Johann”, jonka oletettiin aina jatkavan perhebisneksen hoitamista.

Tämä traditio jatkui aina kahdeksan sukupolven ajan, myöhäiselle 1800-luvulle saakka, kymmenennen esikoispojan – Johann X Burchartin – syntyessä vuonna 1842.

Kukin Burcharteista oli pitkälle koulutettuja, ja usein apteekkarin toimen lisäksi myös lääkäreitä. Heillä olikin merkittävä rooli kaupungin arkipäiväisessä elämässä.

Esimerkiksi Johann Burchart III valittiin Suurkillan vanhimmaksi, joka oli tuohon aikaan suuren vastuun ja kunnian sisällään pitänyt asema.

Vuonna 1688 Johann Burchart IV pystyi viimein ostamaan raadinapteekin Tallinnan kaupunginvaltuustolta, 600 taalerin hintaan.

Tämä Burchartien dynastian omistusoikeus ja raadinapteekin oikeudet ja velvollisuudet vahvistettiin vuonna 1690, Ruotsin kuninkaan Kaarle XI:sta säätämällä etuoikeudella.

Johann Burchart V aloitti uransa vaikeissa olosuhteissa vuonna 1710, kun Tallinnaa runteli mustan surman kulkutauti.

Kun Tallinna antautui Venäjän armeijalle Suuren Pohjan sodan aikana, hän oli yksi ensimmäisistä apteekkareista, joka toimitti tälle armeijalle lääkkeitä.

Vuonna 1716 hänestä tehtiinkin sekä varuskunnan ja laivastosairaalan että kaupungin lääkäri.

Burchartien maine Venäjän valtakunnassa kasvoi niin suuriin mittoihin, että vuonna 1725 Venäjän tsaari Pietari Suuri oletettavasti kutsui Johann Burchart VI:tta hoitamaan tätä kuolinvuoteensa luokse.

Tsaari ehti kuitenkin kuolla ennenkuin Burchart pääsi Pietarin kaupunkiin saakka.

Vuonna 1802 Johann Burchart VIII perusti paikallisesta elämän ja kuriositeettien yksityismuseon, kutsuen sitä nimellä “Mon faible” (suomeksi: “Heikkouteni”).

Useita esineitä tästä kokoelmasta on nykyisin näytillä Viron historiamuseon (vironkielellä: Eesti Ajaloomuuseum) tiloissa.

Hän myös organisoi Tallinnan ensimmäisen taidenäyttelyn, vuoden 1802 aikana.

Kaksi viimeistä Burchartin apteekkaridynastian jäsentä olivat huonokuntoisia miehiä, jotka eivät voineet valvoa omistamansa apteekin toimintaa, vuokraten tiloja jälleen perheen ulkopuolisille tahoille.

Burchartien raadinapteekin hallinta tuli päätökseensä 1890-luvulla, viimeisen miespuolisen perijän (Johann X Burchartin) kuoleman myötä.

Johann X Burchartin neljä siskoa myivätkin kiinteistön vuonna 1911 C.R. Lehbertille, päättäen perheyrityksen toiminnan, joka oli kestänyt kymmenen sukupolven ajan.

Vuodet 1944–1991 sekä 1991-nykyaika

Toisen Baltian maiden miehityksen aikaan, toisen maailmansodan jälkeisellä periodilla, apteekki kansallistettiin.

Kun Viro jälleen itsenäistyi vuonna 1991, koko raadinapteekki läpikävi laajan renovaation, sillä sen rakennusta oli laiminlyöty korjausten suhteen lähes 50 vuoden ajan.

Tämä peruskorjaustyö kesti yli 10 vuotta, vuoteen 2003 saakka.

Nykyisen apteekin pääosio toimii rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, myyden laajaa valikoimaa moderneja lääkkeitä. Samasta kerroksesta löytyy lisäksi antiikkikauppa ja museohuone.

Vuonna 1999 raadinapteekin rakennuksen toiseen kerrokseen avattiin valkosipuliravintola nimeltään “Balthasar” (www.balthasar.ee).

Raadinapteekin historiansa aikana myymiä tuotteita

Keskiaikana tallinnalaiset potilaat saattoivat ostaa raadinapteekista hoitoihinsa erilaisia ihmelääkkeitä mm.:

  • muumiomehua (merentakaisista muumioista tehtyä jauhetta sekoitettuna nesteen kanssa),
  • poltetun siilin jauhetta,
  • poltettuja mehiläisiä,
  • lepakonjauhetta,
  • käärmeennahkajuomaa, sekä
  • yksisarvisen sarvijauhetta.

Raadinapteekin tinktuura TallinnaTarjolla oli myös kastematoja, pääskynpesiä, ja useita erilaisia yrttejä ja väkijuomia, jotka tislattiin asiakkaita varten paikan päällä.

Raadinapteekin valikoimista löytyivät myös osa päivittäistavaroista, kuten karkit, keksit, säilykkeet, marsipaani, sekä hyytelöidyt hedelmänkuoret.

Paikan erikoisuutena olivat mausteiset “morsells” nimiset maustetut keksit.

Asiakkaat saattoivat jopa ostaa lasillisen Klarett-punaviiniä (paikallisesti sokeroitua ja maustettua Reininviiniä).

Myöhemmin raadinapteekki hankki etuoikeuden maahantuoda verovapaasti vuosittain noin 400 litraa ranskalaista konjakkia.

Apteekki myi myös paperia, mustetta, sinettivahaa, väriaineita, ruutia, pellettejä, mausteita, kynttilöitä, ja soihtuja.

Kun tupakka saapui Euroopan mantereelle ensimmäistä kertaa ja ajan myötä myös Viroon, raadinapteekki oli ensimmäinen paikka, josta sitä pystyi ostamaan.