Viron ulkoilmamuseo Tallinnassa

Tallinnasta löytyvä Viron ulkoilmamuseo, joka sijaitsee Rocca al Maren alueella, noin 8 km keskustasta, tarjoaa uniikin mahdollisuuden matkustaa ajassa taaksepäin, vanhan Viron maaseudulle.

Ulkoilmamuseo (vironkielellä: “Eesti Vabaõhumuuseum”) on luonnollista kokoa oleva hieno rekonstruktio 1700-1900-luvun virolaisesta maaseutu-ja kalastajakylästä.

Ilmakuva Viron ulkoilmamuseo

Voit tutustua museon kaikkiaan 79 hehtaarin näyttelyalueen sisällä yhteensä 74:een erilaiseen historialliseen rakennukseen, kuten kirkkoon, majataloon, myllyihin, paloasemaan, maatiloihin, ja verkkovajoihin.

Vuonna 1957 perustettu museo on järjestetty kaikkiaan 12:sta maatilan pihamaan ympärille, joiden rakennukset esittelevät alueina pohjoista, eteläistä, ja läntistä Viroa.

Viron ulkoilmamuseo Tallinna

Maatilojen lisäksi näyttelyalueelta löytyy yksittäisiä ja ryhmiin järjestettyjä vanhoja julkisia rakennuksia, jotka luovat katsauksen virolaiseen, paikalliseen arkkitehtuuriin kahden viime vuosisadan ajalta.

Idea museon perustamisesta esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1913, kun virolainen oppineisto, skandinaavisten ulkoilmamuseoiden inspiroimana, halusi luoda maahan samanlaisen kulttuurikohteen.

Nykyisellään museo luo ainutlaatuisen tilaisuuden matkustaa vanhaan Viroon ja tutustua paikkakunnan historialliseen elämään.

Tuulimyllyt Viron ulkoilmamuseo Tallinnassa

Oman osansa tähän kokonaisuuteen luo museon henkilökunta, joka esittelee sitä, kuinka ihmiset elivät ja työskentelivät menneinä aikoina muun muassa maatiloilla, myllyillä, puisessa kappelissa, ja kyläkoulussa.

Voit myös kokeilla Viron perinneruokia paikan tavernassa sekä ostaa käsityöläistuotteita ulkoilmamuseon myymälästä, upeaksi muistoksi käynnistä.

Ulkoilmamuseo sijaitsee reilusti kaupungin keskustan kiireen ja tungoksien ulkopuolella, Rocca al Maren alueella, ja toimii laajan alueensa ansiosta ideaalisena kohteena vaikkapa kesäviikonloppuista piknik-retkeä varten.

Tanssiaiset Tallinnan Viron ulkoilmamuseoVarsinkin kesäkauden läpi museoalueella järjestetään paljon oheisohjelmaa, kuten perhekeskeisiä teemamarkkinoita, joissa virolaisia perinteitä esitellään nuoremmalle sukupolvelle leikeillä, lauluilla, ja tansseilla.

Mikäli olet tulossa museolle ryhmän kera, ryhmiä varten on tarjolla myös opastettuja kierroksia, jotka täytyy tosin varata hyvissä ajoin etukäteen ennen toivottua ajankohtaa.

Maksimissaan 25 osanottajan kokoiset opastetut kiertokäynnit, joita on tarjolla useilla kielillä, kestävät noin 1,5 tuntia.

Yksittäiset kävijät voivat vaihtoehtoisesti turvautua lipunmyynnistä mukaansaatavissa olevaan äänioppaaseen (audio-opas), joka opastaa museoalueen tärkeimpiin nähtävyyksiin.

Äänioppaita on tarjolla suomenkielellä, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, viroksi, venäjäksi, ja ranskaksi.

Hevosajelu Viron ulkoilmamuseo TallinnaAlueen lisämaksullisiin oheishuvituksiin kuuluvat hevos-ja kärryajelut, joita on tarjolla päivittäin klo 11-16.

Suurimmissa hevosrattaissa on tilaa maksimissaan 10:lle matkustajalle.

Kärryajeluiden tapaamispaikka sijaitsee Kolu-majataloa vastapäätä.

Voit kesäisin hankkia ulkoilmamuseosta myös muunlaisia menopelejä paikan kiertämiseen – polkupyörän tai skootterin, joita vuokrataan minimissään 1 tunnin veloituksella.

Viron ulkoilmamuseo
Vabaõhumuuseumi tee 12
13521 Tallinna
Aukioloajat: 23.04-28.09 ma-su klo 10-20 ja 29.09-22.04 ma-su klo 10-17

Viron ulkoilmamuseon näyttelyalue

Viron ulkoilmamuseo, joka perustettiin toukokuun 22, 1957, entisen Rocca al Mare kesäkartanon alueelle, muistuttaa historiallista kylää osana Tallinnan kaupungin rajaseutuja.

Tämä arvokas kokoelma paikallista virolaista arkkitehtuuria koostuu 74:stä rakennuksesta viimeisten kahden vuosisadan varrelta.

Viron ulkoilmamuseon kartta

Vaikka museo on jo nykyisellään erittäin vaikuttava kokonaisuus, paikka on jatkanut laajentumista uusien rakennusten ja näyttelytilojen muodossa.

Osana virolaista maisemaa, museon maatilat on järjestetty historiallisiin maan alueella käytettyihin kylätyyleihin:

  • pohjoisen ja läntisen Viron maatilat ovat rivissä kuin “ketjukylässä”,
  • saariston maatilat on rakennettu lähekkäin toisiaan viheralueen ympärille kuin “rypäskylässä”, ja
  • eteläisen Viron maatilat on levitetty sinne tänne kuin “hajautuskylässä”.

Lisäksi Setu-maatila ja venäläinen Vanhan uskovaisen talo Peipsijärveltä on sijoiteltu rinta-rinnan kyläväylän varrelle, tyypilliseen venäläiseen katutyyliseen kylään.

Sassi-Jaani latotalo Viron ulkoilmamuseo TallinnaKeskipaikan kunkin museon kahdentoista maatilan suhteen ottaa latotalo, perinteinen virolainen maalaistalo ja asuinpaikka.

Tämä ainutlaatuinen maalaistalotyyppi on antanut virolaisille katon pään päälle monien vuosisatojen ajan.

Pääosassa museon latotaloja voit nähdä myös kalastajien ja talonpoikaismaanviljelöiden vaatimattomia asuintiloja, sekä modernin asuintilan 1930-luvulta.

Julkiset rakennukset kuten koulu, kappeli, majatalo, kyläkauppa, ja paloasema muodostavat pienikokoisen kyläkeskuksen.

Museomaiseman tekevät mieleenpainuvammaksi paikan laajalta alueelta löytyvät useat myllyt sekä meren äärellä olevat verkkovajat.

Ensimmäinen maininta maan perinteisestä asuintalosta – latotalosta – löytyy historiallisesta määräyksestä, joka on peräisin 1300-luvulta.

Pohjoisimpina maanviljelijöinä virolaiset farmarit tarvitsivat lämmitetyn huoneen viljan kuivattamiseen.

Kun runsassatoisesta talviruisviljasta tuli maan tärkein leipävilja noin 1000 vuotta sitten, entisistä saunamaisista savuhuoneista tuli liian ahtaita sadon kuivattamiseen.

Tämä aloitti latotalojen kehittymisen, joista muodostui vain Viron ja Pohjois-Latvian alueella tavattavia, uniikkeja tilavia taloja.

Latotalot yhdistävät saman katon alle:

  • polttouunihuoneen, josta löytyi suurikokoinen kamiina ja jota käytettiin keskeisenä asuinhuoneena sekä viljan kuivaushuoneena,
  • tilavan puintihuoneen, jotta käytettiin viljan puimiseen sekä karjan sijoituspaikkana talven yli, kuin myös
  • 1600-luvulta myös muita kamareita.

Latotaloista on useanlaisia paikallisia versioita läpi maan.

Laajimmalle levinnyt versio on ns. pohjois-virolainen latotalo, jonka polttouunihuone on korkeampi ja kapeampi kuin puintihuone.

Köstriaseme latotalo sisältä Viron ulkoilmamuseo TallinnaViron ulkoilmamuseon alueella voit tutustua tämän tyyppiseen latotaloon maalaistaloissa “Sassi-Jaani”, “Köstriaseme” ja “Pulga”.

Etelä-virolaisessa muunnoksessa polttouunihuone ja puintihuone ovat yhtä suuria ja korkeita tiloja, ja sisäänkäynti polttouunihuoneeseen tapahtui yleensä puintihuoneen kautta.

Tämän tyyppisiä latotaloja löytyy eteläisestä Virosta, Hiiumaan saarelta, länsi-Saaremaalta, sekä Pohjois-Latviasta.

Parhain esimerkki etelä-virolaisesta versiosta museon alueella on “Kolga” latotalon vanhempi osio, joka on samalla myös koko Viron ulkoilmamuseon vanhin näytillä oleva rakennus, vuodelta 1723.

Viron ulkoilmamuseon näyttelyalue – Läntinen Viro

Läänen läänin rannikko on tyyliltään alavaa maastoa, josta löytyy lukuisia suuria ja pienikokoisia lahdelmia ja saaria.

Alueen maasto nousee vain asteittain sisämaata kohden.

Läntisen Viron maaperä ei ole hedelmällistä kasvumaata, sillä maaperän kalkkikivisen pohjan päällä oleva kerros on ohut, ja laajoja alueita peittävät puuniityt sekä katajat.

1800-ja 1900-lukujen vaihteessa läntisen Viron – ja erityisesti Läänen läänin – talous alkoi jäädä jälkeen maan keskisistä ja eteläisistä alueista.

Siirtyminen torppariuteen ja pientiloihin edistyi seudulla myös hitaammin muuhun maahan verrattuna.

Tämä alhaisempi alueen asukkaiden elintaso näkyi seudun rakennuksissa ja talonpoikaisasukkaiden päivittäisessä elämässä.

Esimerkiksi niinkin myöhään kuin varhaisella 1900-luvulla Läänen läänistä löytyi joukko savupiiputtomia asuinrakennuksia.

Sassi-Jaani latotalo Viron ulkoilmamuseossaViron ulkoilmamuseon näyttelyissä saat käsityksen siitä, millaista elämä oli maaorjuuden aikaisella “Sassi-Jaani” maatilalla, joka on tuotu museoon Kullamaan pitäjältä.

Kyseessä on museon opetuksellinen maatila – tiloissa selitetään muun muassa näiden maatilojen rakentamismetodit, kuin myös havainnollistetaan kotitalouden työvälineitä sekä vanhanaikaista maanviljelystä ja karjanpaimentamista.

Toiselta puolelta kyläkatua löytyy Köstriasemen torppatila Hagerin pitäjältä, joka on peräisin myöhäiseltä 1800-luvulta, ja Nuki maatilan pihamaa Lääne-Nigulan maalaiskunnasta.

Museon pääkadun päädyssä on ylhäinen Nätsin tuulimylly, joka on tuotu näyttelyyn Mikhlin kunnasta.

Viron ulkoilmamuseon näyttelyalue – Pohjoinen Viro

Pohjoisen Viron pitäjien kehitystä avitti niiden sijainti, sekä osana rannikkoa että Tallinnasta Pietariin olevan tien seutuna.

Ostajat hankkivat paikallisella tislaamojen jäteviljoilla syötettyä karjaa ja muita maatilatuotteita, vieden ne myytäväksi Venäjän valtakunnan pääkaupungin markkinoille.

Meri, omalta osaltaan, tarjosi aina mahdollisuuden työskennellä laivoissa sekä nähdä muita maita ja niiden ihmisiä.

1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ihmiset alkoivat hyödyntää näitä etuja lainatakseen rahaa torppatilojen ostoon yksityisiin käsiin.

Vuosisadan loppuun mennessä lähes puolet Pohjois-Viron vuokraviljeminä toimineista maatiloista olikin ostettu maanomistajilta.

Yksi pohjoisen Viron kylien ja maatilarakennusten silmiinpistävimmistä ominaisuuksista on se, kuinka paljon alueella käytettiin kalkkikiveä rakennusmateriaalina sekä aitoihin että taloihin.

Kalkkikiveä olikin runsaasti tarjolla näihin tarkoituksiin alueen maaperässä.

Pohjois-Viron – ja etenkin Kuusalun pitäjän – läheisyys Suomeen vaikutti paikalliseen kulttuuriin, joka näkyy mm. joidenkin maatilojen ulkonäössä ja paikallisessa kielessä.

Aarte maatalo Viron ulkoilmamuseo TallinnaViron ulkoilmamuseon näyttely esittelee Pohjois-Viron aluetta “Pulga” torpparitilan sekä “Aare” kalastajatilan kautta, jotka molemmat ovat 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta.

“Härjapea” maatila toimii puolestaan esimerkkinä 1920-ja 1930-luvun Pohjois-Viron arkkitehtuurista, sisustustyylistä, ja elintavoista.

Lähellä museon kylän monitoimitaloa on puolestaan Kahalan vesimylly, joka on tyypillinen piirre historialliselle Pohjois-Viron alueelle.

Viron ulkoilmamuseon näyttelyalue – Eteläinen Viro

Eteläinen Viro, entinen Liivinmaa, on monipuolisia maisemia ja tyrmäävän upeaa kauneutta sisältävää seutua.

Loivine rinteineen ja runsaine viljavine maineen Viljandin lääni oli tiheään asuttua seutua.

Alue oli yksi Viron rikkaimmista osista, jossa torpparit ensimmäisinä ostivat maatiloja omaan omistukseensa, rikastuttuaan ensin pellavanviljelyllä, ja he alkoivat jo 1860-luvulla rakentamaan ladoista erillisiä asuintaloja.

Osa näistä talonpojista tuli omistamaan jopa ritareiden herraskartanoita.

Historiallinen Valgamaa, postikorttikuvamaisen kaunis järviä, metsiä, ja aaltoilevia peltoja sisältävä lääni, kuului suurimmalta osiltaan nykypäivän Liettuaan ja sitä asuttivat sekä virolaiset ja liettualaiset.

1920-luvulla käytännössä katsoen uusi Valgan lääni luotiin Viron puolelle, jättäen jäljelle vanhasta versiosta vain kylän välittömine ympäristöineen, ja liittäen seutuun läheisiä osia Tarton, Viljandin, ja Võrun lääneistä.

Otepää, mäkisine maastoineen, tuli myös osaksi tätä uutta lääniä.

Võrun lääni on valloittava etenkin sen luontonsa ja maankohoamiensa ansiosta: Haanjan ylämaa on koko Viron ja Baltian korkeinta seutua.

Samanaikaisesti tällainen maisema ja köyhä maaperä tekivät maanviljelystä monimutkaista, ja olosuhteet pakottivatkin paikallisen maaseutuväestön hankkimaan elantonsa muista ammateista, pääasiassa käsitöistä.

Alue tuli kuuluisaksi muun muassa Haanjan hatuntekijöistä ja käsityöläisistä, jotka valmistivat mm. rukkeja, piippuja, ja soittimia.

Sepa maatila Tallinnan Viron ulkoilmamuseoViron ulkoilmamuseon yhteydessä voit tutustua kahteen Võrun läänin maatilaan: “Ala-Rusi” pientilaan Karulan pitäjältä (myöhempi Valgan maaseutukunta) 1800-luvun viimeiseltä neljännekseltä, joka on museon ainoa muistomerkkimaatila, sekä “Sepa” käsityöläistilaan Rõugen maaseutupitäjästä, samalta aikaperiodilta.

Lähellä Rusin tilaa löytyy myös pienikokoinen “Ritsu” latotila Paistun kunnasta, Mulgin seudulta.

Eteläisen Viron näyttelyalue on yksi museon osioista, joka on jatkuvan laajentamisen kohteena.

Osana tätä näyttelyn laajentamista on mm. Setomaa Vanatalo, joka edustaa kulttuurillisesti erikoista Viron kaakkoisosaa.

Seton kulttuurissa on useita ikivanhoja luonteenpiirteitä, mutta siihen on vaikuttanut voimakkaasti venäläinen kulttuuri, johtuen alueen sijainnista Venäjän rajan yhteydessä.

Toinen esimerkki laajennustöistä on venäläinen Vanhan uskovaisen kalastajan koti, joka esittelee Peipsijärven rannalla sijainneen venäläisen siirtolaisen historiallisia elinoloja.

Viron ulkoilmamuseon näyttelyalue – Saaristot

Viron saaristojen sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin vaikuttivat etenkin näiden alueiden maantieteellinen eristyneisyys ja historiallinen, alueelle ominainen saaristolaisten intellektuellinen maailma.

Vanhojen perinteiden säilymisen ohella Viron saarille tyypillistä on avoimuus uusien ideoiden ja monipuolisten kansantaiteiden omaksumiselle.

Johtuen saarien vähäisestä määrästä viljelysmaata, saaristojen asukkaat joutuivat täydentämään tulojaan kalastuksen sekä mantereella tehtyjen kausiluontoisten töiden kautta.

Maanviljelyksen hoitaminen jätettiin lähinnä naisten vastuulle.

Aluetta olennaisesti edustava Saaremaa ja Muhu kylä on tyypiltään “sumbküla” tai rypäskylä.

Jaagu maatila Viron ulkoilmamuseo TallinnaNimitys johtuu siitä, että nämä maatilat oli rakennettu tiukkaan tai väljään ryhmään kylän keskusaukion ympärille.

Vanhoina aikoina tämä keskusaukio piti sisällään myös kyläkaivon.

Saaremaan ja Muhun kylien luonteenpiirteenomainen ulkonäkö tulee niiden pihapiirejä, peltoja, laidunmaita, ja heinäpeltoja ympäröivistä korkeista kivimuureista.

Sammaleiset kalkkikivi muurit – joita pystytettiin samoihin kohteisiin vuosisatojen ajan – antoivat siirtokunnille pysyvät puitteet.

Nämä muurit ovat monumentteja Saaremaan asukkaiden vaikeissa olosuhteissa tehdyille töille, heidän hankkiessaan elantonsa kivisillä pelloilla.

Hiiumaan maatiloja ympäröivät toisaalta pääasiassa puiset aitaukset.

Museon näyttelyt kattavat Viron kolme suurinta saarta:

  • Saaremaa – “Roosta” maatila (1700-luku), Pakan moravialainen rukoushuone, Kotlandin ja Leedrin tuulimyllyt sekä verkkomajat;
  • Hiiumaa – “Kolga” maatila (1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta), Hiiumaan saaristolaisten kiertolais-kalastusmaja, Ülendin tuulimylly;
  • Muhu – “Jüri-Jaagu” (varhaiselta 1900-luvulta) ja “Jaagu” maatila (1800-ja 1900-lukujen vaihteesta).

Viron ulkoilmamuseon näyttelyalue – Yksittäiset rakennukset

Rakennukset, joihin ihmiset menivät yhdessä tai joita tarkoitettiin yhteiseen käyttöön olivat osa Viron maalaisympäristöä vuosisatojen ajan.

Näiden joukosta vanhimpiin rakennuksiin kuuluivat kirkot ja kappelit, joita pystyttivät ulkomaiset alueen valloittajat pääreittien yhteyteen ja yleensä korkeammille sijainneille.

Sutlepan kappeli Viron ulkoilmamuseo Tallinna

Näissä tiloissa järjestettiin vuosisatojen ajan maaseutuväestön kastajaisia, konfirmaatioita, sekä häitä, kuin myös hautajaisia edesmenneille asukkaille.

Pastorit organisoivat lisäksi paikallisväestön opetusta.

Vuosisatojen ajan Viron tienvarsien majatalot olivat hyvä tulonlähde maanomistajille, tarjoten olennaisen yömajoituksen matkaajille, mutta myös paikan, jossa käytiin vilkkaita keskusteluja saarnojen jälkeen ja jossa pystyi kuulemaan uutisia maailmalta.

Koulurakennukset varmistivat asemansa maan maaseutumaisemassa noin 150 vuotta sitten.

Jo 1600-luvulla Ruotsin kuningaskunta alkoi vaatimaan, että kirkot ja kartanot perustaisivat kouluja maaseudun lapsille, mutta koulujen rakentaminen laajeni vasta kun opetustoiminnasta vastaaminen siirtyi maatilallisilta kunnanvaltuustoille vuonna 1866.

Koulunkäynti tuli lailla pakolliseksi, ja uudet torpparista maatilan omistajiksi siirtyneet maanviljelijät hyötyivätkin hankkimistaan luku-ja laskutaidoistaan.

Lau kyläkauppa Viron ulkoilmamuseo TallinnaMyymälöitä, joissa paikallinen väestö saattoi ostaa harvinaisia ruokia ja muita tuotteita, alkoi ilmaantua Viron maaseudulle 1800-luvun lopulla.

1900-luvun alkuun näistä myymälöistä oli muodostunut jo melko tiheä kyläkauppojen verkosto.

Paloasemat ja kylän monitoimitalot, joissa vapaaehtoiset palomiesten yhteisöt varastoivat palontorjuntakalustoaan, ovat olleet olemassa myös noin sadan vuoden ajan.

1800-luvun puolestavälistä saakka tärkeitä kylien elämän organisointia koskevia päätöksiä tehtiin kuntatoimistoissa, etenkin kun maaseutuyhteisöt vapautettiin kartanonomistajien alaisuudesta.

Vuosisadan loppuun mennessä, kun näitä kuntia yhdistettiin, uusia merkittävän näköisiä kuntataloja rakennettiin hallintoelimiä varten, ja useat vanhoista kunnallisista rakennuksista muutettiin vaivaistaloiksi.

1800-luvun alussa, Venäjän tsaarin määräyksestä, kuhunkin kuntaan rakennettiin kunnallinen viljavarasto, jossa säilöttiin pakollista määrää hätävaraviljaa.

Tarpeen vaatiessa maatilalliset saattoivat lainata viljaa näistä viljavarastoista.

1900-luvun alkupuolella Viron maaseutuyhteisöt alkoivat rakentamaan kunnallisia monitoimitaloja tarpeisiinsa.

Viron ulkoilmamuseon näyttelyssä voit mm. tutustua Noarootsin pitäjästä tuotuun Sutlepan kappeliin sekä Kuien kuntakouluun (Järva-Jaanin maaseutukunnasta).

Lisäksi voit ruokailla Kolu-majatalossa (Kosen pitäjästä), tehdä ostoksia 1930-lukulaisessa Laun kyläkaupassa (Juurun kunnasta), sekä katsastaa Orgmetsan paloaseman.